IRC-Galleria

Mun enkelitarina-Hetki unelmaa


Mua hakatiinn ja potkittiin
ja maahan tallottiin,
olin varma et tähän kuolisin,
en kestäny mä enää,
aijoin jo luovuttaa
kun kuulin kutsun hennon, vienon,
sain päähäni heti tämän tiedon,
sinne mennä haluan.

Mä nousin ylös, kontalleen
ja ryömin kutsua päin, siellä enkelin näin.
oli niitä monta, niin mukavaa niin ihanaa,
ja tiesin:
tänne jäädä haluan.

Sain kuulla et sinne ei ainiaaks jäädä voi,
liian pian enkelit lähtee,
liian pien ne pois jo juoksee,
omille teilleen vierahille,
odoille noil kukkuloille.
miitä kaikkia en seurata voi.

Mut olin silti onnellinen,
enkelit tuli,
pystyyn nosti,
haavatkin putsas
ja vieläpä halas.
Ne sai mut tuntemaan itseni tärkeeksi,
rakkaasi,
välitetyksi.
Tiesin, en heitä koskaan unohtais.
Pääsin joukkoon enkelten,
ihanien, rakkaitten.

vaan oishan pitänyt tietää tää,
ei oon jatku pidempään.
vain niin kauan, että tulee he rakkaiksi,
tärkeiksi, parhaiksi.
olen koukussa.

Mut raa'asti sieltä revittiin,
sydän nurkkaan heitettiin,
tunteille syljettiin.
mä itkin ja huusin,
en valmis ole irroittamaan.
mut nurkkaan ahdettiin,
kiusaajille heitettiin.

mut sielt revittiin,
mutten sano 'hyvästi'
vaan 'näkemiin',
mun sydän juuri särjettiin.