Muistan, kun muutama vuosi sitten kiersi kiertoviesti, joka käskettiin lähettää rakkailleen, joka alkoi "Mitä jos rakkaasi ei ole enää huomenna täällä". Mä sain sen viestin silloin Valtsulta, ja taisimpa lähettääkin sen eteenpäin rakkaille ihmisille. Mutta en pysähtynyt miettimään viestiä sen enempää, sehän oli vain kiertoviesti.
Nyt onnettomuuden jälkeen, selailin vanhoja viestejä ja tämä osui silmään, ja itkin, hyvinkin paljon. Koska nyt ymmärsin, että ihan oikeasti, liian harvoin itsekään kerron lähellä olevilleni rakastavani ja välittäväni. Ja miettikää vaan tarkkaan, niin joudutte myöntämään aivan saman asian, ihan omaksi yllätykseksennekin. Mutta sitten mietin, miksi näin on? Miksi liian harvoin halataan, ja kerrotaan että toinen on tärkeä, että rakastetaan ihan hirveästi? Ei se ole niin vaikeaa, eikä se niin paljon vie aikaa, etteikö sitä ehtisi.
Sillä nyt, kun kovimman käden kautta olen joutunut oppimaan että koskaan ei tiedä kuka täältä lähtee, ja milloin, niin nyt tiedän, että en enää jaksa tapella turhanpäiväisistä asioista kenenkään kanssa, ja haluan että läheiseni tietävät, kuinka rakkaita ja tärkeitä he minulle ovat. Minä en menetä mitään siinä, että kerron rakastavani heitä.
Ja kuten siinä viestissäkin lukee "Kadut kuinka jätit viimeisen halauksen halaamatta" niin kyllä, todellakin kadun, ja katkerasti nyt sitä, kuinka paljon Valtsun kanssa aina kiisteltiin joka asiasta, ja ihan liian vähän halattiin. Tosin meidänkin välit parani nyt jo Valtsunkin pikkuhiljaa aikuistuessa, todella paljon, lähennyimme toisiamme, hetki hetkeltä enemmän, puhuimme enemmän omista asioistamme toisillemme. Miksi Valtsu siis juuri nyt piti viedä pois? Ja kuinka eritavalla olisinkaan elänyt, jos oisin tiennyt että se viedään pois täältä aivan liian pian? Noh, äiti aina onkin nauranut meidän kiistelyä, ollaan aivan liian samanlaiset Valtsun kanssa, siksi kuulemma niin paljon otettiin yhteen. Ja nyt kun asioita miettii, jälkikäteen, silloin aiemminhan en tietenkään myöntänyt että meissä jotain samaa olisi.. Niin nyt huomaa, että sehän on luonteensa puolesta ollut ihan mun kopio, ihan aina.
Mutta, eiköhän tässä nyt taas ollut raapustusta ihan tarpeeksi. Pääpointti nyt kuitenkin oli se, että;
MUISTAKAA OIKEASTI KERTOA NIILLE RAKKAILLE JA LÄHIMMÄISILLE IHMISILLE ETTÄ NE ON TÄRKEITÄ, JA ETTÄ NIISTÄ VÄLITETÄÄN IHAN MIELETTÖMÄSTI!!!!
Ja tää ei nyt oo mikää kiertoviesti homma, vaan ihan oikeasti, puhun kokemuksen syvällä rintaäänellä, suoraan sydämestä, te tuutte katumaan jos ette kerro rakastavanne, koska milloin tahansa saattaakin olla liian myöhäistä. Ja sitten sitä katuu loppuikänsä, hyvin katkerasti.