Pilvet piirtää sun kasvot, tuuli kuiskaa sun nimesi
jäät sointuna kauniina soimaan
Pilvet piirtää sun kasvot, näen valoissa nimesi
saat minut aina paremmin voimaan
Eteesi tekisin mä mitä vaan
Ennen kävelin suljetuin silmin
en nähnyt kun tulit mua vastaan
ja nyt kun koskaan enää en nähdä voi sinua
en mitään muuta kaipaakaan
Ja kun pysähdyn katsomaan
on lumi peittänyt tän maan
ja se saa mut toivomaan
et voisin aikaa kuljettaa
Muistan hymysi, nauravat silmäsi
jäät kauniina kuvina sieluun
Aallot kuljettaa muistosi, hiljentää huutosi
mä jäin tänne tuntemaan kaipuun
Eteesi tekisin mä mitä vaan
Mä kaipaan sua tääl vielkin.
Ei tätä tuskaa kellekkään kuvailla voi.
Olit viimeinen ihminen, josta olisin koskaan halunnut
luopua. Aina sait mut piristymään kun tuntui etten jaksa enää eteenpäin. Muistan sen viimeisen illan, kun puhuttiin siitä kuinka mentäisiin niin pian kuin mahdollista sinne kahville tms. kuhan nyt vaan kerettäisiin.. mutta ei sitten koskaan keretty..
Lähdit ja sanoin, että aja varovasti, mutta kaikki päättyi toisin.
En voi uskoa vieläkään että oot poissa.
Kaipaan Tyrä sua niin paljon!
Muistatko kun kerran vitsailtiin siitä kuinka minä lähtisin pilven reunalle ennen sinua ja kuinka olisin sinun oma suojelusenkelisi sitten. Lupasit että jos kävisi toisin niin sinä olisit minun.
Ainakin tiedän että minulla on maailman ihanin suojelusenkeli joka suojelee kaikelta!