....tarkoitus oli kirjoittaa uutta aihetta ja kokonaan uutta merkintää... Mitähän tuli aamulla säädetyksi, koko roska poistui.... perkele, eikun uusiksi kirjoittamaan, aiheellamme ah niin ihana homofobia.
Meitä opetetaan rakastamaan. Pienestä pitäen meille kerrotaan, mitä rakkaus on ja kuinka se ilmenee.. Kuinka se on mullistava ja hyvä voimavara. Ja sitten meillä on homofobia, joka toisaalta on myös muiden seksuaalivähemmistöjen kammo. Miksi? Kun ihminen rakastuu, hän alkaa välittää eniten maailmassa jostakusta toisesta. Jos ihminen kykenee asettamaan jonkun toisen ihmisen hyvinvoinnin ja onnellisuuden omansa edelle, hän ei voi olla läpeensä paha ja ilkeä. Miksi sitten pelätä rakastavaisia, olivat he kuinka erilaisia hyvänsä?
Ilman rakkautta me olisimme vain tyhjiä lihakasoja, ainoina tehtävinämme suorittaa ja ansaita. Rakkaus tuo muutoksen elämäämme, miksi siinä olisi mitään väärää?
Kuten sanottu, meitä kehotetaan rakastamaan, mutta usein kuulee jopa samassa lauseessa kumottavan sen: "mutta ei kuitenkaan näin, ei missään nimessä, sehän olisi väärin!"
MAailma tuntuu olevan täynnä täydellisiä ihmisiä, jotka kykenevät tuosta vain sanomaan, milloin joku ihmissuhde on oikea ja milloin väärä...
Homoja pelkääville: Tunnetko ketään aidosti seksuaalivähemmistöön kuuluvaa? Tiedätkö mitä on arki bi- tai homoseksuaalille? Veikkaan, että useimmat vihaajista eivät tiedä yhtäkään tai tietävät hyvin suppean esimerkin. OTTAKAA SELVÄÄ, ihmiset. Jos löydätte hyvän perusteen jokaisen seksuaalivähemmistöjen vihaamiseen, kuulisin sen mielelläni. Kaipaan satuja.
Saan tästä varmasti vielä kuulla näitä todella mukaviksi käyneitä "vittu sä oot jätkä homo" -kommentteja, niin kaduilla kuin galleriassakin. Mutta eivät haittaa minua; olen heterosuhteessa, mutta kannatan täysin sukupuolivapaata rakastumista. Sillä ihmisellä on väliä, ei sukupuolella.
Siinä se uudistettu versio näin lyhyen feilauksen jäljiltä...