Sait mut empii, olit vaa pari vuot vanhempi.
Mut liian hyvä ollakseen totta, niin helmi.
Niin usein jätkien kaa astunu oon harhaan,
ja liian usein kohdalle osunut tyhjä arpa.
Mut sun kaa ei ykskään syksy liian harmaa, ei talvi liian kylmä.
En koskaan ollut näin varma, kai hyvää karmaa.
Miten saat kihelmöimään pään, vatsan ja varpaat?
Enkä haluu pois tätä tunnetta, oon koukus, mut oot mulle parast huumetta.
Ja annoskoko nousee joka sekunti, ja joka sekunti ilman sua on ku tunti.