Taas löydän itkuiset kasvot peilistä
Tuijottamassa tyhjyyteen.
Tekisi mieli lyödä peiliin ja nähdä sirpaleet rystysissäni.
Tekee kipeää nauraa, etkai luule, että
unohdan sinut ??
En voisi, en jaksa vain kokoajan surra.
Sielu tyhjänä etsin tarkoitusta elämälle.
Miksi muistot satuttavat ?
Mustat vanat poskilla huudan,huudan mutta kukaan ei kuule
Mutta näetkö minut nyt ?
Katsotko tähdistä kuollutta sydäntä?
Kaipaatko minua niinkuin minä sinua ?
Liikaa kysymyksiä liian vähän vastauksia.
Elämä on lyhyt nyt sen näen.
Toivon että saisin toisen mahollisuuden
Mahdollisuuden halata sinua,
mahdollisuuden kertoa kuinka tärkeä olet.
Tulen ikävöimään jokaista elettäsi,ilmettäsi, äänähdystäsi.
Muistot siitä kun kehräsit sylissäni tuntuvat nyt niin epätodellisilta ja kaukaisilta,ehkä en vielä ole tajunnut ettet palaa.
Vai onko kaikki muistoni vain unta ?
Miss u <33 :(