IRC-Galleria

Harvoin olin tyhjänpanttina, asetin tavotteita.
Aivan liian aikasi astelin valokeilaa.
Hajonneita unelmia mahtuu historiaan,
mutta ilman niitä en ois kasvanu isoksikaan.
Äidistä peilautuu paljon tytön tän kuva.
Arvostan luovuutta ja teen asioit oman pään mukaan.
Voittajaks ei synnytä, mut siihen kasvaa voi.
Ja hyvä valmennus saa asennevamman pois.
Ympäristö puhaltaa tuulta sun purjeisiin,
mut perämies, luotsi ja kapteeni on kaikki sun heinii.
Ei, nii helppo ku kuvittelis,
mut oon oppinu maalaa ennen ku kuivuu sivellin.
Ja mul on tarpeeks väriä ympärillä,
ja periaatehan on et täält hävitään ystävinä.
Ootte lojaalisii, oon kiitollinen siitä.


Matkani varrel ystävyyssuhteit on revenny,
vaik koitan punoo ne yhteen,
se ei korvaa ajan menetyst.
Vanhat kaverit, vahvat kalterirajat sulkee.
Ku piiri ei saa ilmaa, se on tapana muuraa umpeen.
Kaikki kasvo ja se muutti lähimaastoa.
Viel joskus kosketus ystäviin saattaa käsist kadota.
Ennen tulehtu suhteet, niiden annettiin hajota.
On opittu parantaa avoimet haavat ajoissa.
Mä tiedän, et ystävist jokainen on lojaali,
siks mä luotan mun hengen ystävii en käsin ohjaimii.
Avaudun harvoin ja harvoille,
ku silmii katsotaa, ollaan tarkkoi kattoes.
Ku ongelmat alkaa kasaantuu kasvoille
on pakko jakaa tietoo, et pääsee takasin jaloilleen.
Ihmettelen miks moni suhde jäi taakseni,
niin mä pahoittelen.
Anteeksi.


Täydellinen ystävyys saa muuttumaan persoonat,
uudet puolet esiin, ku me tavattiin jo kersoina.
Persoja toisille monii monii vuosii
ja ekat kunnon dokaamiset, viinapullot puokkiin.
Silti me muututtiin, kasvettiin erilleen.
Nyt eri piirit, eri paatit laskettiin vesille.
Maailma muuttuu, ja ihmiset sen mukana.
Ja vaikka mitä luvataan, nii toisemme viel hukataan.
Ne on menneitä, menneitä aikoi ne.
Mut jossain vaiheessa jätkään mä vaihdoin ne.
Alleviivan ongelmat mun oman pääni sisällä,
se on rakkaut, draamaa, anarkiaa, mitä suhde sisältää.
Vaikee löytää se merkitys kaikkeen,
nyt näkemiin mun rakkaat,
vaik on lähteminen vaikeet.


Lopussa kiitos seisoo
ja matkan varrella kadotitte musta kaiken heikon,
mä en tahdo paeta.
Oon pahoillani kaikesta, jokaisesta arvesta.
Yhdessä pitkään käveltiin, kiitos, anteeks, näkemiin.

oon pahoillani kun kävi näin, on vaikeeta lähdin tai jäin.
anna anteeksi jos sydämes särjin, mut yritä unohtaa säkin.

Tänään muistamme
kaikkia heitä, jotka ovat jo tähtiä, enkeleitä. Pilven reunaa katsomme,
rauhaa syvää sinne toivomme. Siellä nukkuu joku tärkeä, rakas, joka liian
aikaisin lähti. Siksi toivomme kirkasta yötä, sillä taivaalla hän on
kirkkain tähti ♥

Jos ihminen tekee päätöksiä tunteen mukaan, onko se oikein?
Jos ihminen tekee päätöksiä järjen mukaan, onko se oikein?
Jos ihminen tekee päätöksiä miettimättä mitään, onko se sitten oikein?
Ihmiset tekevät päätöksiä.
Ovat kovin varmoja, että valitsivat oikein.
Mutta kuluu pari minuuttia, tuntia, tai päivää.
Ja he huomaavat tehneensä virheen.
Virheen jota on joskus melkein mahdoton korjata.
Minä tein joskus virheen.
Ja kadun sitä.
En osannut korjata sitä.
Koitin elää virheeni kanssa, mutta silti kaipasin toivoa, että saisin anteeksi.
Ja ehkä saan anteeksi.
Jos uskaltaisin pyytää.
Haluaisin katsoa sinua silmiin, sanoa sen sanan.
Antaisitko siihen mahdollisuuden.
Olen pahoillani.
Tein väärin. Ja tiedän sen.