http://katawa-shoujo.com/
En oikeasti tiedä miten aloittaisin. Itse olen hieman enempi räiskintäpelien ystävä, hyviä esimerkkejä on S.T.A.L.K.E.R, Half-Life, Killing Floor, Red Orchestra, Team Fortress 2 ja vanha kunnon seeässä. Tässä visuaalinovellissa on kuitenkin eräänlaista karismaa joka vetää minunlaistakin FPS-fanaatikkoa luokseen kuin hunaja kärpästä. Visuaalinovelli on tosiaankin kyseessä, vaikka henkilökohtaisesti en osaa päättää kuinka kuvailisin sen kanssa toimimista. Onko se sitten lukemista, katsomista vai pelaamista, en tiedä. Sen tiedän kuitenkin että se kannattaa.
Ensinnäkin aloitetaan koko homman ytimestä. Olet Hisao, perus japsilukiolainen joka saa kuolettavan sydänsairauden. Tämä heittää hänet pois terveiden maailmasta ja vammautuneiden tai muuten kyvyttömien kouluun, Yamakuun. Totta kai äijää alkaa moinen muutos vituttamaan, varsinkin kun joutuu popsimaan seitsemäätoista eri pilleriä joka päivä. Koulu ei olekaan niin Downs-syndrooman yliajama kuin herra uskalsi odottaa. Positiivisena yllätyksenä tulee se että hänen luokka on pullollaan kovinkin viehättäviä teinityttöjä, joskin kaikilla on jonkinlainen vamma. Yksi on kuuro, toinen on sokea ja niin edelleen. Eräillä ei edes ole kaikkia raajoja.
Pelin edetessä tarinassa tulee haarautumia ja saat eteesi päätöksiä. Menetkö vasemmalle vai oikealle (kuvainnollisesti puhuen) ja kaiken tämän keskellä itse tarina on oiva opas päätöksentekoon. Jos vain lukee tekstin ja on edes hippunen empatiaa ja omatuntoa sekä jonkinlainen sosiaalinen tausta ihmisten kanssa, ei tarvitse huolehtia valinnoista. Senkun menet oikealta tuntuvan vaihtoehdon kanssa niin kaikki järjestyy. Naapurisi Kenji saattaa muuten tulla juttelemaan viinapullo kädessä feministien salaisesta suunnitelmasta.
Hahmot ovat suhteellisen realistisia teeman huomioon ottaen. Ei ole yllätys että pelaajien keskustelut liittyvät tuhansiin miehisiin kyyneliin jotka tämä peli saa tulvimaan. Vaikka mitä luultavimmin hässimistä tulee olemaan tarinan varrella, se ei muutu miksikään tarkoituksestaan, vaan pysyy visusti vain välineenä edistää juonta ja hahmojen välistä suhdetta. Täytyy myöntää ettei itselläni tullut kertaakaan itsetyydytys mieleen pelatessani koska olin liian iloinen protagonistin puolesta. Senlainen voima tarinalla ja sen hienoudella on että se saa joka teinipojan pitämään vyön kiinni.
Aiheesta kolmanteen. Reittejä on monia ja kun yhdelle lähtee, yhdellä pysytään. Et voi kasata itsellesi haaremia niin kuin et todennäköisesti voi oikeassa elämässäkään. Kun päätät mielistellä sitä siroa puoliskottia rinnakkaisluokalla niin sitten myös keskityt siihen etkä kuse tilaisuuttasi yrittämällä jonkun muun tissejä. Savetus tosin on olemassa, mutta ei kannata spämmiä sitä ihan vain tarinan ja immersion vuoksi. Lisäksi jos et ole tallentanut ja kusetkin jonkun valinnan joka johtaa kivuliaaseen kuolemaan, voit skipata tekstin automaattisesti.
Muutama kielioppivirhe löytyy, mutta ne jotka eivät ole käyneet yliopistossa englannin maisterintutkintoa eivät tule niitä hevillä huomaamaan. Suosittelen vahvasti, Lilly ja Hanako 4 lyfe, peace.