IRC-Galleria

Paino: 52kg (17+1 49kg)
RR: 89/61
Sf: 23
liikkeet ja sykkeet ok.

Krisun 2,5v mitatkin sain kun pyysin mittaamaan samalla niin jätkä oli 87cm ja 10.9kg :)

Kirjotin runon kun odotin! :)

"Sinä mahassani kiusaat minua päivisin,
haluaisit jo ilmeisesti tulla
tähän suureen maailmaan,
odota rakas vielä vähän,
niin sitten saat tulla maailmaan.
Kohta nähdä saan sinut,
oman pienen vauvani,
en voi uskoa vieläkään
että juuri minusta tulee
maailman onnellisin äiti.
Sinua odottelen jo maailmaan,
pinnasänky odottaa jo sinua,
minun rakas koirani on
paikkaasi vartioinut.
Sinusta ja koirastani tulee
minulle kaksi maailman rakkainta asiaa.
Onneksi kauan enään mene ei,
kunnes sinut syliini saan.
Teen kaikkeni että minusta
tulee sinulle hyvä ja ihana äiti."

Voisin vähän tänne rustailla tuosta synnytyksestä, kun nyt on aikaa vähän (:

Elikkäs siis LA ois ollut 18.4.2011 mutta mittään tapahtunut ei, joten käynnistäminen tuli sitten kysymykseen. (:
Ottivat mut sitten sairaalaan sisään 2.5.2011 maanantain aamulla, pillereitä tunkivat emättimeen mutta mitään ei tapahtunut, ei mitään, ei supistuksia tullut, tai tuli mutta en tuntenut niitä :o

Sitten lääkäri päätti että Torstai aamu 5.5.2011 puhkaisevat kalvot sitten. Kalvot puhkaistiin 07:10. :)
Epiduraali puudutuksen Anestesia lääkäri sai laitettua puoliks, mutta liikahdin niin kovin niin sitten ei onnistunutkaan siinä, joten sain paikallis puudutuksen ja Spinaali puudutuksen, ja ai että teki kutvanaa kun ei kivut tuntuneet, oli aivan ihana istua pallon päällä ja ottaa rennosti :P ahhhhh :)
Ponnistaminen oli vaikeeta, koska supistukset olivat todella tiukalla, ei tullut niitä kunnolla :o
Loppujen lopuks otettiin sitten imukuppi avuksi, poitsu oli jäädä hartioistaan kiinni, sit onneksi sain loppujen lopuksi ponnistettua sen, ja niin poistu syntyi 16:54, huimat mitat olivat 3960g ja 54cm :)
Hannella tuli kauhee itku kun poitsu oli maailmassa, ite en osannut itkeä, olin vaan helpottunut että nyt se on ohi ja sain oman poikani syliini <3

"Diagnoosi"

-Sekundaarinen supistusheikkous.
-Pitkittynyt synnytyksen ponnistusvaihe.
-Supistustoiminnan tai synnytyksen aikainen äidin ahdinkotilanne.
-Yhden elävän lapsen synnytys.
-Muu synnytystä edistävä toimenpide.
-Kiilautuneiden hartioiden aiheuttama synnytyseste.
-Vesikalvon puhkaisu synnytyksessä.
-Imukuppiulosotto.

"Muu synnytystoimen pide"
-Paha Välilihan leikkaus,episiotomia.

~ Repesin niin pahasti, että huhhuh. Huusin sille lääkärille että "koska alat niit tikkejä laittamaan, haluun pois täältä salista"
Lääkäri vaan totes, "oon kuule laittanu jo yli puolet tikeistä" :D Laitto ilmeisesti puudutuksen etten tuntenut niitä :D

Sitku vihdoin pääsin pois salista, niin en saanu yksin kävellä, mut talutettiin sängylle, meinasin pyörtyä, silmät sumeni ihan niinku täysin. Verensokerit oli niin alhaalla, alle 50 oli Hemoglobiini.
Johtunee siitä kun menetin ihan vitusti verta, ja en ollu pystyny syömään koko päivänä, jogurtin söin aamu palaksi. :(

Sitten pääsin syöttää poitsun, hän söi tosi kiltisti. (: Sitten tulikin mun äiti ja isi kahtoo pikkusta <3 Äiti oli tosi onnellinen, otti pojun syliin kun oli syöny, että mä sain syötyä. (:
Illalla joutuivat tyhjentää mun virtsarakon,kun en pystynyt pissaamaan, ja virtsaa tulikin TODELLA paljon, yli 1000ml.
Vieläkin on hankalaa pissata, mutta väkisin kun vääntää niin tulee pissa, ja ulostamisessa on vielä vaikeempaa. :(
Tikit on onneks poissa jo. :P

Illemmalla tuli sitten tuleva kummitäti ja hänen äitinsä kattomaan, ja mun äitin veljen vaimo ja tytär tuli kattoo. (: <3
Pitkin viikkoa kävi vieraita, ei ollutkaan semmoista päivää jolloinka ei vieraita käynyt :) Ystäväni Tuomokin kävi kahtoo poitsua, samalla kun toi poitsulle turvaistuimen :) Tuomolle oon todella kiitollinen kaikesta avusta <3 Voiko enään ihanempaa ystävää olla :)

Äitien päivänä kotiuttivat meijät sitten. :) Mun isovanhemmat hakivat meidät sairaalasta ja vei kotia. Netta oli kotona surullisena, ei tullu ees mua moikkaamaan, meinas hyppää väkisin turvaistuimeen kattoo uutta tulokasta, hyppäskin siihen istuimeen nuolemaan pojua. :D Poju ei reagoinut mitenkään, nukkui vaan. :)
Otin makkaraa jääkaapista niin johan alkoi Netta leppymään mulle :P
Netta ottanut todella ihanasti pojun vastaan, mä jo kuvittelin vaikka mitä, mutta turhaan olin huolissani <3 <3 Mamman rakkaat <3

Ja nyt on arki alkanut todella hyvin sujumaan. Syö ja nukkuu hyvin, ainakin vielä. :) Tosin rinta maito multa alkaa pikku hiljaa loppumaan, korvike tullut lisäksi pojulle :)

Mulla oli aivan ihanat huone kaverit, Jenna joka sai pienen tyttö vauvan ja Maria joka sai pienen poika vauvan <3 <3 En unohda teitä koskaan, en koskaan!!! :) <3
Yritettiin molempien kanssa kävellä käytävillä ja liikkua mutta ei tapahtunut mitään, ei mitään!!!
Jennan kanssa "kisattiin" että kumpi on synnyttämässä ekana :D Mutta perkule, niin se sitten meni että Jenna siellä salissa oli ekana! :P Mutta mä menin sitten hyvänä perässä, ja sitten Maria meni mun jälkeen. :) Voiko tän onnellisempi enään olla! :) <3

<3 Rakas Hyvä ystäväni Hanne oli synnytyksessä mukana, ja joka päivä kävi mua kattomassa sairaalassa, ilman Hannea en olisi tähän pystynyt! <3 Olen ikuisesti kiitollinen Hannelle tästä että hän tuli mukaani synnytykseen ja oli tukenani.
Laaav Juu <3
Monet vuodet olemme tunteneet,
meillä riidat on suuria ollut välillä,
välillä emme ole sietäneet toisiamme,
välillä lapsellisen lapsia olemme toisiamme kohtaan olleet, haukkuneet toisiamme ja riidelleet kovasti,
mutta silti aina toistemme luokse löydämme. <3 :)
Olemme 12-vuotta tunteneet toisemme, emmekä ole koskaan antaneet riitojemme välejämme kokonaan rikkoa.
Onnellinen sinusta olen,
sinä olet aina ollut mun elämässä se tärkein ja ihanin, en toki unohda muita ystäviäni,
jotka olivat tukenani ja ovat edelleen elämässäni mukana.

Tällä hetkellä elämässäni on ne jotka haluankin elämääni, en halua enempää sotkuja, tai riitoja elämääni. :)



♥ Ikinä vaihtaisi sinua en.
Kukaan sinua luotani pois ei vie,
olemme yhdessä ikuisesti,
rakastan sinua niin,
elämäni olisi tyhjää ilman sinua ♥
......
Äidin Pieni Rakas Pötkylä Tänään 3-viikkoa vanha ♥

Nyt nimittäin voin sanoa että se piru vie ryömii. Laitettiin äitini kanssa monta kertaa lelua kauemmas ja kyllä se vaan jonkin ajan päästä oli jo lelun luona järsimässä sitä :D Mahoton jätkä! Ikää kuitenki on vasta se 4kk1vk. Mea alko vähän reilu 6kk iässä menemään eteenpäin semmosella mittarimatotyylillä, se skippas ryömimisen ohi.

Mutta nyt tuo vahtiminen sitte vasta alkokin :P