Kun presidentinvaalien jälkeinen krapula alkanee hellittää jo ehdokkaiden fanaattisimmillakin kannustajilla, on aika analysoida erinäisten ehdokkaiden pärjäämistä tämänvuotisissa presidentinvaaleissa.
Sauli Niinistö
Etenkin ensimmäisen kierroksen vaalipaneeleissa ja väittelyissä Sauli Niinistö jäi monien muiden ehdokkaiden taka-alalle ja koko kampanjan ajan hän jätti monesti selventämättä kommenttejaan ja tarkentamasta mielipiteitään. Häntä voitaneen syyttää varman päälle pelaamisesta. Siitä huolimattahan se oli selvää, että Niinistöstä tulisi Suomen seuraava presidentti.
Vaikka gallupsuosio laskikin tasaisesti kesän lukemista ensimmäisen kierroksen lopullisiin lukuihin, oli Saulin suosio varmaa.
Presidentinvaalikampanja ei alkanut hänen osaltaan kesällä 2011, vaan se alkoi jo 2006, kun Vanhasen ohi kiilannut Niinistö pääsi toiselle kierrokselle ja hävisi niukasti Tarja Haloselle. Menestyksekäs paluu eduskuntaan ja asettuminen eduskunnan puhemieheksi olivat toinen hyvä promoamiskeino - tiukkana talouskurinpitäjänä hän asettui muiden poliitikkojen yläpuolelle ja osasi tehdä myös pesäeroa omaan puolueeseensa kokoomukseen - mikä varmasti toi hänelle kokoomusta muuten vieroksuvia äänestäjiä.
Pekka Haavisto
Kesällä 2011 kukaan ei uskonut Haaviston mahdollisuuksiin. Vihreä sivarihomo osoitti kuitenkin asiantuntevuutensa monissa tilanteissa ja teki vaikutuksen sovittelevalla, asialinjaisella tyylillään. Sen sijaan että Haavisto olisi lähtenyt puhumaan tai tekemään anti-jytkyä, hän pyrki olemaan sovitteleva ja siltoja rakentava - hyvänä esimerkkinä ystävyys perussuomalaisten Teuvo Hakkaraiseen, jonka sahalla vierailu viimeistään nosti Haaviston koko kansan tietoisuuteen.
Niinistön tavoin myös Haavisto teki pesäeroa omaan puolueeseensa - liika aktivismi ja vihreys oli häivytettynä kampanjan taustalla. Vaikka esimerkiksi sikatilojen salakuvauksen tuomitseminen saattoi viedä Haavistolta pari äänestäjää, toi jokainen tempaus varmasti enemmän äänestäjiä kuin vei.
Myös kentällä Haavistoa ja hänen tukijoitaan on kehuttu, ja syystäkin - Haavisto nousi ilmiömäisesti kannattajiensa ja persoonansa ansiosta. Sosiaalisen median hyödyntäminen oli ennennäkemättömän tehokasta.
Tiettävästi syyt Haaviston tappiolle johtuivat pitkälle homoseksuaalisuudesta ja sivariudesta. 37% on kuitenkin kova saavutus nähden, mistä Haavisto lähti liikkeelle, eikä tosiaankaan ole poissuljettu mahdollisuus, etteiköhä häntä nähtäisi vuoden 2018 vaaleissa - ja ehkäpä sen jälkeen myös presidenttinä.
Paavo Väyrynen
Väyrynen teki sen taas. Vasta kun kannatus alkoi nousemaan, ilmaantui myös hänet kynsin hampain ehdokkaaksi hyväksynyt keskustan johtokin hänen rinnalleen.
Menestys, joka on suurempi kuin Keskustan kannatus eduskuntavaaleissa, on merkittävä saavutus, jota Väyrynen tajuaa nähtävästi myös käyttää hyväkseen hakiessaan puheenjohtahan paikkaa ensi kesän puoluekokouksessa. Presidentinvaalit, kokemus ja hänen persoonansa ovat niitä tekijöitä, jotka puheenjohtajan pestiin oikeuttaisivatkin.
Timo Soini
Ei jytky ole mihinkään sulanut, kuten media väittää. Täysin selvää oli, etteivät edes perussuomalaiset itse haluaisi puheenjohtajaansa presidentiksi - eihän olisi ketään, joka hänen saappaisiinsa voisi asettua.
Verrattuna aiempiin kampanjoihinsa, on myönnettävä, ettei Soini vetänyt presidenttipeliä täydellä teholla. Selväähän oli, että tärkeintä oli olla pitämässä puolueen arvoja esillä. Siinä hän varmasti onnistui, mutta eurosaarnat yms "setti" alkaa olla aika kulunutta tavaraa.
Paavo Lipponen
Kun oli selvää, ettei Lipponen tule pääsemään toiselle kierrokselle, hänen olisi kuulunut todeta se rehellisesti: hän ja takana ollut SDP tekivät paskan kampanjan. Eivät hyvää. Siinä missä muiden top-kuutosehdokkaiden tilaisuudet täyttyivät ihmisistä ja pitivät sisällään jonkinasteista hurmosta, olivat Lipposen kirjojen signeeraustilaisuudet vähäväkisiä. TV-esiintymisestä jäi väsynyt kuva, ja mainos "PÖÖ! Hei, ei ole mitään pelättävää" oli enemmänkin naurettava kuin vakavasti otettavissa oleva spotti.
Lipponen puhui kampanjansa aikana suvaitsevaisuudesta rakentavassa hengessä. Rakentava henki ei ollut uskottavammista päästä - ainahan Lipponen on tavannut sanoa asiansa suoraan murjahdellen. Viime vuosien kyseenalaiset "so what" -kohut romuttivat muutenkin Lipposen mainetta, siinä missä Sauli Niinistö oli kohentanut jo vuosien ajan omaansa.
Paavo Arhinmäki
Arhinmäki osoitti nuoresta iästään huolimatta pärjäävänsä väittelyissä kohtalaisesti ja oli ennen kaikkea värikäs ja sanavalmis. 5,7% on vasemmistoliiton ehdokkaalta hyvin - ehkä joskus tulevaisuudessa hän kerännee jopa parempia tuloksia, mikäli ehdokkaaksia asettuu. Alunperin vaikutti siltä, että hän olisi lähdössä vain pitämään puolueensa arvoja esillä, mutta hänestä tuli varteenotettava ehdokas etenkin huiman loppukirin ansiosta - hengittihän hän lopputuloksissa jo Lipposen niskaan.