Tiedot
- Luokittelu
- Harrastukset
- Perustettu
- 20.3.2012
- Tilastot
- Käyntejä: 296
- Koko
- 1 jäsen
- Poikia: 1 (100 %)
- Ylläpitäjä
- vyrez
Jäsenet (1)
Kuvaus
Erittäin nopeatempoinen kävelemisen muoto, jossa säilyy kuitenkin kävelyn luonnollinen vartalon asento ja liikerata. Ei pidä sekoittaa pikakävelyyn (vessahätään), koska lajien ainoa yhdistävä tekijä on sanan perässä oleva termi.
Raivokävely juontuu vanhoilta mongoliheimoilta ja se tunnettiin alunperin nimellä "нислэгн", joka tarkoittaa jotain lentävää tai lentämistä. (Tutkijat uskovat nimen tulleen siitä, että raivokävellessä jalat ikään kuin liitävät maata pitkin) Vanhat mongoliheimot kehittivät raivokävelyn saavuttaakseen nopean ja tehokkaan etenemistavan vuoristoisessa maastossa, jossa hevosella oli vaikea liikkua. Tämän ansioista mongolit saivat suuren etulyöntiaseman 1100-luvun alussa ja siten merkittäviä maa-alueita. Ilman raivokävelyn edulla hankittua vankkaa taloudellista pohjaa Tšingis-kaani ei olisi kyennyt vastaaviin tekoihin. Suurena johtajana tunnettu Tšingis-kaani oli myös ensimmäisten raivokävelyn "turnajaisten" järjestäjä, kun hän etsi itselleen nopeaa lähettiä pitämään yhteyttä
vuoristoheimoihin. Missä vaiheessa raivokävelystä tuli urheilulaji ei ole tietoa.
Raivokävelyksi lajia alettiin kutsua vasta 1800-luvulla, kun brittiläisten porvarien mielestä raivokävely muistutti ulkoapäin hieman vihaista renkiä. Lajin historiasta ja suosiosta eri aikakausina ei tiedetä vielä paljoa.
Nykyään lajin harrastajakunta keskittyy pääosin vanhan Itä-Saksan alueelle ns. underground-piireihin.
Raivokävely juontuu vanhoilta mongoliheimoilta ja se tunnettiin alunperin nimellä "нислэгн", joka tarkoittaa jotain lentävää tai lentämistä. (Tutkijat uskovat nimen tulleen siitä, että raivokävellessä jalat ikään kuin liitävät maata pitkin) Vanhat mongoliheimot kehittivät raivokävelyn saavuttaakseen nopean ja tehokkaan etenemistavan vuoristoisessa maastossa, jossa hevosella oli vaikea liikkua. Tämän ansioista mongolit saivat suuren etulyöntiaseman 1100-luvun alussa ja siten merkittäviä maa-alueita. Ilman raivokävelyn edulla hankittua vankkaa taloudellista pohjaa Tšingis-kaani ei olisi kyennyt vastaaviin tekoihin. Suurena johtajana tunnettu Tšingis-kaani oli myös ensimmäisten raivokävelyn "turnajaisten" järjestäjä, kun hän etsi itselleen nopeaa lähettiä pitämään yhteyttä
vuoristoheimoihin. Missä vaiheessa raivokävelystä tuli urheilulaji ei ole tietoa.
Raivokävelyksi lajia alettiin kutsua vasta 1800-luvulla, kun brittiläisten porvarien mielestä raivokävely muistutti ulkoapäin hieman vihaista renkiä. Lajin historiasta ja suosiosta eri aikakausina ei tiedetä vielä paljoa.
Nykyään lajin harrastajakunta keskittyy pääosin vanhan Itä-Saksan alueelle ns. underground-piireihin.