Mite jotai ihmist voikaa olla näi ikävä... Ja se joku on pien enkeli Jenna... Se joka ain huolehti siit etten tee mitää tyhmää, mut silti tein kaikkee tyhmää minkä kerkesin ja aina jouduin itku silmäs sanoo "olit oikees".
Se joka sano miulle joka päivä että oon nätti, paras ystävä, ja että se rakastaa miuta.. Mut miks mie en osaa sanoo mitää tollast vaik oikeest Jenna oli miu paras ystävä ja mie rakastin sitä, ja rakastan vielki... Mut mie sanoin taas liia myöhää... Mite mie kestän... mie haluun Jennan luokse... Jos kyyneleet tois Jennan takas.. Itkisin jo valtameren.. Miks Jenna... Miun se ois pitäny lähtee, ei Jennan.. Jenna oli kiltti huomaavainen enkeli.. Mut enkeleitte on joskus palattava taivaasee..
Jenna mie rakastan siuta<3 miul on ikävä<3 nähdään pian<3
ethän pelkää pimeää, siel on monta kynttilää. Ja viimein sun matkaan, ei pääse saattajatkaan....
Pakko myöntää.
Laura sai mut taas ajattelee. Jennaa nimittäin. En ees muistanu, et siit on nii pitkä aika. Ihaku vasta eilen, oisit ollu tääl hymyilee sitä aurinkoista hymyy.
muistan vaan taas kaikki ne paskat hetket, kun olin välinpitämtön, huono ystävä. Ja sen , etten saanu koskaan sanoo sulle hyvästi.
ja että mä rakastan sua.
8 vuotta on pitkä aika.
Kipu. Kipu. KIPU. Se saatanan kova kipu joka isku sillonkun sain kuulla.
Oot poissa. 8 vuoden jälkee.
Oot vaan poissa. En usko sitä vieläkään.
Muistan sitten, Kun oon laskenut vuodet, että oltiin ala-asteel aina kavereita, Jenna oli mun parhaita ystävii, Mä, Jenna ja Samuel.
Se nauru ja mein jutut.
Mun kädet on vielki kipeet ku tökit niitä.
Miten aika kuluukaan ? Muistan sun äänen ja naurun.
Olit ihan liian nuori.
Mä muistan ku pelkäsit Igorii, mut sain teistä kavereita.
Niin sulosii. Ja sen ku kirjotit mun peilii ja laitoit viestii mun puhelimesta. Ja sen ku pyöräilin teille.
Oli mun vuoro tulla teille.
Muistan ku maattiin sun lattialla. Ja mietin mitä sanoisin. Nyt tajusin et hiljasuuski oli upeeta sun kaa.