IRC-Galleria

Venäjän presidenttiä ja ortodoksista kirkkoa esityksessään kritisoinut, venäläinen punk-bändi Pussy Riot on ollut viime kuukaudet otsikoissa ympäri maailmaa. Kirkossa pidetty, lyhyt esiintyminen keräsi huomiota ja vei naiset vankilaan. Pussy Riotin tapausta on pidetty karuna esimerkkinä Venäjän sananvapaus- ja ihmisoikeustilanteesta. Valtion epäkohtia esiin nostanut Pussy Riot tuomittiin kahdeksi vuodeksi vankilaan muun muassa "huliganismista" ja "epäkunnioittavasta käytöksestä yhteiskuntaa kohtaan".

Pussy Riotin tilanne kertookin surullisen totuuden Venäjän tilanteesta. Venäjällä ei ole vieläkään täysin vapaata mediaa. Venäjällä kansalaisilla ei ole sananvapautta. Venäjällä ihmisoikeudet ovat kyseenalaisia. Venäjällä jaetaan suhteettoman suuria tuomioita teoista, jotka pitäisi laskea vain normaaliksi yhteiskuntakritiikiksi. Venäjällä sitä, Venäjällä tätä. Myös Yhdysvaltain presidentin Barack Obaman puhemies Josh Earnest kommentoi Pussy Riotin tuomion olevan "suhteeton".

Pitkän aikaa vangittuna olleesta Bradley Manningista tai jo jonkin aikaa Ecuadorin suurlähetystössä pakoilleesta Julian Assangesta Earnest ei sen sijaan maininnut mitään.

Meillä Euroopassa ja Amerikassa on ollut tapana ajatella, että ihmisoikeustilanteemme on täydellinen. Me länsimaalaiset saamme sanoa mielipiteemme, ja niitä kunnioitetaan. Venäjällä tai Kiinassa tai jossain muualla ongelmia voi olla, mutta ei meillä. Valitettavasti tämä on harhaluulo. Myös länsimaissa on omia ihmisoikeusongelmiaan.

Yksi näyttävimmistä esimerkeistä tulee Yhdysvalloista, joka on pitänyt Bradley Manning -nimistä nuorukaista vangittuna jo yli kahden vuoden ajan. Manning vuoti Wikileaks-sivustolle salaiseksi luokiteltua aineistoa. Suurimman kohahduksen nosti video, jossa yhdysvaltalaissotilaat tulittavat häikäilemättä siviilejä Afganistanissa. Monet vuodetut asiapaperit paljastivat Yhdysvaltojen sortuneen väärinkäytöksiin ja rikoksiin. Manning siis osoitti yhteiskuntakriittisyyttä ja paljasti valtion sortuneen röyhkeisiin rikoksiin. Nuori mies joutui teostaan pidätetyksi ja vankilaan, jossa hän on ollut kohta kaksi ja puoli vuotta – ilman oikeudenkäyntiä.

Manningin puolustuksen mukaan Manningia on pidetty eristyksissä pienessä eristyssellissä 23 tuntia päivässä ja ainoaksi liikuntamuodoksi on tunnettu mahdollisuus käydä kävelemässä kahdeksikon muotoista aluetta tunnin ajan päivittäin. Yhdysvaltojen viranomaisten mukaan väitteet epäinhimillisistä oloista ovat liioiteltuja.

Manningin oikeudenkäynti alkanee viimein helmikuussa 2013. Yhdysvallat syyttävät Manningia vihollisen auttamisesta, sillä vuodettujen asiakirjojen on väitetty auttaneen epämääräisesti määriteltyjä vihollisia. Manningin oletetaan saavan elinkautisen vankeustuomion. Yhdysvaltalaiset suhtautuvat suurimmaksi osaksi Manningiin hyvin kielteisesti, ja maan media on maalannut Manningista epäisänmaallista kuvaa. Valtaapitävä eliitti ja media ovat siis lyöttäytyneet valtion väärinkäytöksiä esiinnostanutta henkilöä vastaan. Manningin tapauksessa se on hyväksyttävää, mutta Venäjää arvostellaan näkyvästi ja tekopyhästi täysin samasta tempusta.

Toinen vastaava tapaus on Wikileaks-vuotosivuston perustanut Julian Assange, joka on piileskellyt kuukausia Ecuadorin suurlähetystössä. Iso-Britanniassa pidätettynä ollut Assange odotti siirtoa Ruotsiin, jossa häntä syytetään kahdesta raiskauksesta. Assangen itsensä mukaan syyt ovat poliittisia, ja hän pelkää Ruotsin luovuttavan hänet Yhdysvalloille. Yhdysvallat eivät ole nostaneet Assangea kohtaan syytettä, mutta valtion on katsottu suhtautuvan Assangeen hyvin kielteisesti. Stratfor-yhtiön vuodetusta sähköpostiliikenteestä selviää, että Yhdysvalloissa odottaisi Assangea varten valmis syyte, kunhan hänet saadaan maahan.

Assangen pelot eivät ole ainakaan täysin kuviteltuja. Raiskaussyytteistä oli ehditty jo tehdä syyttämättäjättämispäätös, mutta se kumottiin pian sen jälkeen, kun Wikileaks raivostutti Yhdysvallat julkaisemalla satoja tuhansia diplomaattisähkeitä. Lisäksi EU-lainsäädännön mukaan syytetty voidaan jättää luovuttamatta EU:n ulkopuolelle vain, mikäli hän voi saada kuolemantuomion.

Olivatpa Assangen pelot aiheellisia tai eivät, on kahden raiskaussyytteen käsittely, maahanluovutus ja eri maiden kiinnostus tapausta kohtaan saanut epäilyttävän suuret mittasuhteet. Assangen luovutusta käsiteltiin Iso-Britannian korkeimmassa tuomioistuimessa asti, ja hänen annettiin liikkua vapaana vasta satojen tuhansien puntien suuruisesta takuusummasta. Myös Yhdysvaltojen puolustusministeri Roberts Gate kiitteli heti joulukuussa 2010 Assangen kiinniottoa Iso-Britanniassa. Raiskaussyytteiden on katsottu ainakin pyrkivän vähentämään Assangen arvovaltaa.

Wikileaks-sivustokin on saanut osansa loanheitosta. Yhdysvallat on luokitellut sen terroristijärjestöksi, ja monet suuret rahoitusinstituutiot, kuten PayPal ja Mastercard, ovat jäädyttäneet sivuston rahavarat.

Väite täydellisistä länsimaista on valhetta, ja tästä on parhaina esimerkkeinä Wikileaks, sen perustaja Assange ja asiakirjoja vuotanut Manning. On mielenkiintoista nähdä, millaisena 2010-luvun alun ihmisoikeustilanne ja Wikileaksin tapaus näyttäyvät tulevaisuuden historian kirjoissa.

Assange ja Manning ovat uhranneet elämästään paljon totuuden ja väärinkäytösten julkituomiseen ja ovat taistelleet sananvapauden puolesta. Minusta he ovat sankareita.