Japonismi (< ransk.), myös japanismi tarkoittaa Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa 1800-luvun lopulla alkaneita japanilaisia vaikutteita ja japanilaisen tyylin ihailua länsimaissa. Japonismi vaikutti varsinkin sisustustyyleissä ja kuvataiteessa.
Sanaa "japonisme" käytti ensimmäisenä Jules Claretie vuonna 1872. Japanilaiset puupiirrokset olivat inspiroineet 1860-luvulta alkaen Japanin avautumisen jälkeen monia eurooppalaisia impressionisteja etenkin Ranskassa. Puupiirrosten perspektiivin ja varjostusten puute, suuret tasaiset värialueet ja voimakkaat värit viehättivät taiteilijoita. Uutta oli myös niiden sommittelullinen vapaus, diagonaalit, erikoiset kuvakulmat ja rajaukset verrattuna länsimaisen taiteen perinteisiin. Toisin kuin muussa orientalismissa, japonismissa sovellettiin japanilaisia ja itämaisen tyylin elementtejä, kun muuten oli enemmänkin maalattu eksoottisia näkymiä länsimaisella tyylillä.
Japanin kaupan avautuminen Kanagawan sopimuksen jälkeen toi ukiyo-e -puupiirrosten ohella länteen koko joukon japanilaisia käyttö- ja koriste-esineitä, mikä vaikutti myös sisustukseen.[1] Japanilaiset puupiirrokset vaikuttivat myös Art Nouveau-tyylin syntyyn.
Varsinkin Utamaron ja Hokusain puupiirroksilla oli paljon vaikutusta. Samaan aikaan Japanissa länsimaalaistuminen vähensi puupiirrosten arvostusta.
Japanilaisesta taiteesta saivat vaikutteita varsinkin Arthur Wesley Dow, Pierre Bonnard, Mary Cassatt, Edgar Degas, Renoir, James McNeill Whistler, Monet, Vincent van Gogh, Camille Pissarro, Aubrey Beardsley, Alphonse Mucha, Gustav Klimt, samoin kuin arkkitehdit Frank Lloyd Wright ja Charles Rennie Mackintosh.