IRC-Galleria

Ihanaa palata takasiiin<3
Lauluesitys saatto mennä vähä päi helvettiä,mut whoooo caareeeees.
Ohjaaja sano,et kellään ei tullu miinusta.

HEI MILLON EKAT HARKAT,TAHTOO TAKASIIIN! :D

Nyt mantsaa :---(

Portugal, here I come!

Tää vuosi on kyllä jotain parasta ikinä, ku vaa sama tuuri jatkuis ensvuonna!
Ekaks; Meen ekaa kertaa kesäteatteriin näyttelee ja saan pääroolin kaksosroolina?!
Tokaks; Pääsen Portugaliin viikoks käyttämällä mielikuvitustani ja ehottamalla jotain täysin typeriä urheilulajeja Suomen esittelyvideolle?!

Apuuva.

+ Ajotunnit: broom,broom!!
+ joulunäytelmän harkat(? Äkkiä kiitos, haluaan, et mullaki o taas jotai elämää :D )
+ syysloma
+markkinat
+ kaikke kiva.(syyskuussa alkaa piano ja tanssi :o)

Sain postia Lahden Kansanopistosta siel teatteri linjalta!!! o__o Pääsen valintakokeeseen D: Sinne on tyyliin yhtä vaikee päästä ku johonki.. öö, korkeakouluun? :D Sinne otetaan vaan jotain 12 ja en tiedä paljonko tohon valintakokeisiin otetaan ihmisiä...

Pitää esittää max. kolmen minuutin esitys joka ei saa olla oma tekoinen ja sit joku laulu pitää esittää. Muuta en tiedäkkään mitä siellä tehdään o_O'' Pitää mennä sinne lahteen asti :''D Aika jees.. Ja se kestää klo 9-18 o_o Salee joudutaan vetää jotain improo siel ja meen sit ihan lukkoon!

doddiih on ollu paljo tekemist nyt sydyjen jälkee et en oo täälkää ehtiny käymää! iso kiitos kaikille onnittelijoille♥

käytii eilen papan ja amandan kaa kattomassa risto räppääjä hkt:ssa, ja oli kyl m a h t a v a ! ~ oon nii teatterihullu ja ku siin lopuks kävelin näyttämön poikki (se oli pienel näyttämöl) ni tuli sellanen kumma fiilinki et this is where i belong.<3
Rauha-täti: "Haluan että olet Risto taas!"
Risto: "*pyörii peiton sisästä esiin* mmmutta minähän olen rrristooo..! *paljastaa kätensä jossa on pitkät, mustat pimeydenvaltiasmuahahaha-kynnet*"

sorsasta tulee näyttelijä!

sain liput Spring Awakeningii!

No vittu jee mennää koulun kaa teatterii tänää -.- Mut eiköhä me keksitä marian kaa taas jotai :DD

Dynamon draamapaja esittää:

Psykoosi
Todellisuuden rajoilla

Ti 16.12. ja to 18.12 klo 19.00
Diakonian instituutin draamatila Theatrum Olga,
Ahvenistonkatu 2

Liput 3/5€, lippuvaraukset 050-3836465

"LIDIA LOVE"

Ensi-ilta pe 21.11 klo. 19:00


Pe 28.11
ti 2.12
ke 3.12
to 4.12
pe 5.12

Aika klo 19:00

Orimattilan Lähiteatterissa Pakaantie 2.

Lipun hinta 5€

Esitystä ei suositella alle 15-vuotiaille

Nyt on fiilis huipussaan.

Vaikeuksien kautta voittoon. Ei mihinkään tilanteeseen pitkään aikaan ole tämä fraasi sopinut kuin siihen, mitä tuli koettua tänä iltana. Teatteritaide ja näytteleminen ovat ihania asioita, mutta myös täyttä hulluutta harrastuspohjalta. Porukalla, josta yleisöllä on valmiiksi kovat odotukset, on todellinen haaste edessään, jos näytelmä ei ole katsottavassa kunnossa vielä viikkoa ennen ensi-iltaa. Vaikka itse asiaan voi vaikuttaa lähinnä opettelemalla oman osuutensa hyvin, ei stressiltä voi välttyä. Matka lukupiiristä aplodeihin on liian lyhyt ja äärettömän kivinen.

Haukiputaan Nurkkanäyttämö on jo pitkään ollut paikkakuntamme parasta teatteria, ja itse olen äärettömän kiitollinen päästessäni ryhmään mukaan. Silti meininki on huomattavasti kovempi kuin missään nuortenryhmässä, jossa ilmapiiri on huomattavasti lepsumpi ja ymmärtäväisempi. Vaikka ryhmä on harrastajapohjainen, on sen maine lähinnä puoli-ammattimainen. Vaikka itse olen näytellyt jo useamman vuoden, on sellaisiin saappaisiin astuminen aina askel sinänsä. Toisessa isossa näytelmässäni rooli on ensimmäistä isompi ja huomattavasti tärkeämpi. Sen lomassa seuraa myös stressi ja paine, jotka onneksi myös tekevät tehtävänsä lopputuloksen kannalta suotuisasti.

Ensi-iltaviikko on ollut helvettiä. Sunnuntaista alkaen olen kulkenut pitkissä ja uuvuttavissa harjoituksissa koko pitkän viikon. Koulutyö on kärsinyt ja väsymys on saanut minut turvautumaan jopa energiajuomiin, joista olen jo kerran onnistunut luopumaan. Viimeksi meinasin nukahtaa ruotsin kuuntelukokeessa, kuitenkin onnekkaasti sinnitellen loppuun asti. Välillä on käynyt mielessä se tuttu ajatus: miksi ihmeessä minä tätä teen? Vaikka nuoren miehen intoa aina riittää verissä kulkevaan harrastukseen, on kysymys silti paikallaan viimeistään siinä vaiheessa, kun seuraavan päivän kouluunmenoa alkaa vakavasti miettiä. Siihen ei varmasti ole olemassa minkäänlaista järkevää selitystä, mutta ehkä se tunne siinä näyttämöllä satojen ihmisten edessä on jotain sellaista, jonka vuoksi kannattaa raataa...?

Näytteleminen on sekä eskapismia että täyttä todellisuutta. On reilusti keskityttävä olemaan joku toinen, mutta kuitenkin muistettava oma läsnäolonsa lavalla ja se, että todella esiintyy ilmielävälle yleisölle. Se on omalla tavallaan aikuisen leikkiä - siitä syntyy sen ilo ja viehättävyys. Kun katsoo lapsen leikkivän, ei voi kuin ihailla sitä iloa ja energiaa, jolla lapsi tarinoitaan itselleen kertoo. Se läsnäolo omassa ajatusmaailmassa, se ilo olla joku toinen... Näytteleminen on vain jotain paljon vakavampaa, mutta sitä kai aikuinen ihminen lopulta kaipaakin –

Eilisissä kenraaliharjoituksissa tunnelma oli epätoivoinen. Kovasta yrityksestä huolimatta homma tuntui lässähtävän täysin, eikä tunne olisi voinut olla epäluottavaisempi. Mutta kuten ohjaaja totesi, se ainoastaan hyvä asia: porukka sisuuntuu epäonnistumisesta, ja vanha laki on, että kun kenraali on huono, ensi-ilta on hyvä. Tämän toivon varassa ensi-ilta-aaton viimeiset tunnit menivät täysin omaan ajatteluun, telkkarin katseluun ja rentoutumiseen. Yö meni painajaisissa ja seuraava aamu alkoi kello kaksi. Päivä kesti kaksi tuntia ennen kuin lähtö teatteriin oli tosi asia. Valmistautumista yli kolme tuntia ja kaikki olisi siinä. Tunnelma iski kipinää niin täysillä kuin niinkin abstrakti asia vain voi.

Lopussa kiitos seisoo. Se tunne, kun huomaa yleisön aidosti reagoivan omaan roolityöhön, on kuin parhaistakin parhainta huumetta. Kun ensimmäisen kerran ansaitsee kunnon naurunmyräkän, ei lentoonlähtöä voi enää estää. Ensi-illan flow oli käynnistynyt. Tunnelma näyttämöllä oli niin hyvä kuin vain saattaa. Väliaplodien kajahtaessa valojen takaa teki mieli hypätä ilmaan ja jäädä sinne vielä pitkäksi aikaa! Ja loppukumarruksen aikana fiilis oli tunnetusti huipussaan. Siinä se oli - tämän vuoksi tätä työtä on tehty. Jos joskus voitto tulee tuskasta, niin tällä kertaa. Teatteri on kamalan ihana asia, eikä sellaista tunnetta kuin siinä kolmasti kumartaessa yleisön taputtaessa käsiään voi saada mistään muualta.

Sitä ei voi kun rakastaa, kun saa työstään kiitosta. Tuttujen kehuvat kommentit ja jopa varsin arvovaltaisten tahojen myönteiset kommentit ovat mannaa mielelle ja keholle. Mikään ei tietenkään ole vielä ohi, mutta siinäpä se onkin: kun on kerran hyvin mennyt, ei voi kuin yrittää koko ajan entistä paremmin. Siihen on pyrittävä, ja mikä tärkeintä: siihen on pystyttävä.

Luottamus on ainakin kova.