The reasons all have run away, but the feeling never did ...
Siis se vitun pimeä musta laatikko missä mä välillä istun, se pienenee koko ajan...
Kaikki paska tiivistyy pienempään pakettiin, ja siel laatikos on niin ahdasta ettei sieltä pääse pois eikä kukaan kuule sun pientä huutoa, ja vaikka kuulis, niin kuka sut sieltä laatikosta pois sais ?
Joitaki asioita ei koskaan anna anteeks, joitakin asioita ei voi unohtaa, ja joitakin asioita pelkää.
Ja nyt on ihan sama mitä teen, istun siel laatikos aina vaan useemmin ja useemmin, enkä jaksais enää millää istuu siellä...
Emmäkää kaikkee jaksa kantaa pääni sisällä.
Mikä mua vaivaa ?
kun ruinaan, mutta toi kommenttitilanne on ihan saatanan masentava.
Ei siinä muuten mikään, toi fikki vaan on mulle itselleni tosi tärkeä, ja.................. no, voitte varmaan kuvitella miltä tuntuu.
oon täsä kelannu jo vähä aikaa, et minkä takii ihmiset muuttuu? miks kaikki ei voi olla samanlaist niinku ne on ollu joskus? kaikki muuttuu vaa aina paskempaa suuntaa.. nytki kauhee ikävä sitä yhtä ja tiettyy <3 kumpa aikaa vois kelata iha vitusti taaksepäi, ni tehtäis kaikki iha eritaval.. oon kyllästyny tähä ainasee paska jauhamisee, mitä tää nykyää enää on. miss u ~
Kauniina nauhana vuosien päivät,
helminä jokainen muistoiksi jäivät.
Elämän päivien ketju on kallis,
helmist` en yhdenkään kadota sallis.
Koskaan ei tiedä,
onko aikaa paljon vai vähän.
Yht'äkkiä huomaa,
se päättyikin tähän.
muistot kauniit voimaa antaa,
surun raskaan hiljaa kantaa.
Ei jaksanut sydän kultainen,
vaan lähdit luokse pilvien valkeiden.
Kyyneleet eivät tuo sinua takaisin,
vaikka hetkellisesti sitä toivoinkin.
Katseesi kopin pienessä ikkunassa,
on vieläkin muistoissani olemassa.
Talletan tuon kuvan syvälle sydämeen,
kun pyyhin silmäkulmastani kyyneleen.
Nuku siis rauhassa syvää unta,
ympärilläsi sateenkaaren valtakunta ♥