IRC-Galleria

Rakasta.

Rakasta loppuun saakka, sillä en halua elää vanhaksi ilman sinua

Ikävöi.

Ikävöi aamuun asti, sillä yöllä tämä tunne murskaa sydämeni.

~~Halaa minua, pidä kiinni kiihkeästi. Sillä kun tämä maailma kuolee, jättää se jälkeensä Sinut. Minut. Sekä musiikiksi sydäntemme lyönnit, pimeässä.

arka sydän
piiloutuu taakse epäilyksen
rohkea voittaa pelon
ja taistelee

Kyyneleen suolaisen,

huuliltani maistan.

Se poskeltani vierii,

alas putoaa.

Lattialta lammikko,

josta kasvosi näen.

Niin vähän ollaan koettu,

vain pienen hetken tunnettu.

Niin harvoin olen sinulle kertonut,

kuinka maailmani olet muutanut.

Luotani jos lähdet,

silloin maailmani särjet.

Tunteeton sydän

matkallaan käy.

Rakkautta se kohtaa,

muttei itse osaa rakastaa.

Tunteeton sydän,

saa aina yksin kulkea.

Katson ikkunasta ulos,

piha täyttyy lammikoista.

Vesi virtaa sinne tänne,

kuten kyyneleet poskillani.

Minulla on ikävä sinua.

Sateen jälkeen,

sateen jälkeen.

Tulen taas luoksesi.

Lintu


Kylmä tuuli puhalsi,
lintu siinä sinnitteli

Lensi maata viistäen,
läpi hiljaisten laaksojen

Puiden välistä suhahtaen,
kattojen yli nousten

Seurasi lapsi maassa,
lentoa yksinäistä sen

Hiutaleet hiljaa laskeutuivat,
taivaasta yhdessä pyörteillen

Tiesi hän sen viestin olevan,
joku on täältä lähdössä

Ja lintu lensi läpi metsien,
laaksoja viistäen

Ja se lensi yli peltojen,
eikä se itkenyt yhtään.


-Sakari Mäkelä

Runous on paskaa.

Paskaa, jossa kielioppivirheitä selitellään tyylikeinoina ja kankeita sanamuotoja taiteena.
Ei haittaa, vaikket ymmärtäisi poljennosta tai ääntiöistä mitään,
Sillä taidetta se on varmasti.
Ainakin, jos epämielekkääseen järjestykseen sanasi asetat.
Ja käytät ovelasti
Rivinvaihtoja.
Oikeastaan se kaikki on vain säälittävää marinaa.
Teiniangstia.
"Kaihoa kadotetun rakkauden perään."
Ja siitä te etsitte pitkällä imukärsällänne syvällisiä ajatuksia.
Siitä, paskasta.

Senkin kärpäset.

Rukoilen polvillani,
ryömin mudassa,
sinun jalkojesi juuressa.
Olen nöyrä,
niin saatanan nöyrä
ja katuva,
mutta sinä katsot ylitseni.

Huudan,
sinun nimeäsi,
tuskissani,
tulehtuneista haavoistani
valuu pois kaikki paha,
jonka sinulle aiheutin,
mutta sinä et sitä näe.

Vaikka sinun jalkojesi juureen
kuolisin tuskasta huutaen,
et näkis minua.

VAiHEiLLA

Nämä on näitä päiviä
prosessien lopun ja alun välillä.

Uuden ajan alku,
käännekohta elämässä.

Kuin ravistelisi märkää turkkiaan kuivaksi,
uuden sateen tulla.


http://www.rakkausrunot.fi/runoilija.php?runid=29836&lue=1