Oli yö. Taivaalla loisti täysikuu, mutta sen valo ei jostain syystä riittänyt valaisemaan syksyistä maankamaraa.
Perheen isä, joka rakasti saunomista, halusi lähteä yöuinille ja saunomaan heidän mökille. Sinne ei olisi ollut kuin 20km matka. Hän sai ylipuhutuksi äidin, mutta lapset eivät asiasta innostuneet. Tyttö pelkäsi pimeää ja poika aikoi lähteä valokuvaamaan.
Poika sai luvan käydä ensin valokuvaamassa, mutta hän ei saisi viipyä kauaa. Hän lähti, mutta häntä ei kuulunut takaisin. Perhe huolestui ja he lähtivät kaikki yhdessä etsimään poikaa. Jonkin aikaa etsittyään he löysivät pojan vanhan kaapelitehtaan edestä. Hän seisoi suorana, eikä ollut huomaavinaan ketään, vaikka hänelle huudeltiin autosta. Aivan kuin hän olisi ollut jonkinlaisessa transsissa.
Isä nousi autosta ja muu perhe seurasi. He menivät pojan luokse. Poika lähti kävelemään pois päin. Yhtäkkiä tyttö kiljaisi. Heidän kaikkien edessä oli susi, joka oli samankaltaisessa transsissa kuin poika oli hetki sitten ollut. Isä jäi osoittamaan sutta taskulampullaan. Tyttö ja äiti lähtivät pojan perään.
Tyttö otti veljeään kädestä kiinni ja poika heräsi transsista. Poika oli kuin mitään ei olisi tapahtunut. Heidän takaansa kuului matalaa murinaa. Toinen susi. Äiti nappasi nopeasti poikansa kameran ja yritti sokaista suden ottamalla kuvan salaman kanssa. Susi jähmettyi siihen paikkaan vaipuen transsiin, kuten myös äitikin. Äiti lähti kävelemään kohti kaapelitehdasta. Samassa tyttö hyökkäsi äitinsä päälle ja herätti hänet. Poika nappasi kameran nopein liikkein, ettei se vahingoitu. Poika jäi vartioimaan sutta taskulampun kanssa ja päästi naisväen hakemaan isän, että he pääsisivät pois mahdollisimman nopeasti.
Isä löytyi paikalta minne hän jäikin, mutta hän istui kyykyssä, pidellen käsillä jalkojaan. Hän heilui edestakaista liikettä. Maassa hänen vieressään oli kamerakännykkä.
Susia alkoi tulla joka suunnalta lisää. Tyttöä pelotti. Hän osoitti kamerallaan susia, samoin äiti.
Sillä välin poika oli tajunnut, että valokuvaaminen johtaa transsiin ja yritti huutaa muille, mutta liian myöhään. Zap! Salamavalo sokaisi nälkäistä susi laumaa...
Tultii tänä iltana Miian kanssa Pohja-Lankilaan miu vanhemmille.
Sillä välin ku oltii tulossa, ni meiän hiekkatielle oli tullu jälkiä.
Aluks aateltii et Peppi (mei koira) ois kulkenu siitä, mut
jäljet ei vieny pihaan asti..
Ennen puolta yhdeksää mentiin iskän kanssa taskulamppujen kanssa
katsomaan niitä jälkiä. Kolme sutta oli kulkenu meiän tiellä, ja menneet
200m pääs meiän talosta metsätielle.
Aluks kuunneltii siin metsätien alussa ja tutkittii lampun kanssa ympäristöä.
Käveltii vähä matkaa metsää päin. Sitte alko kuulua isojen halko- ja puu pinojen
takaa ryminää; oksien katkeilua ja juoksu askelia. Aluks kuulu vaa edestä päi,
sitten kuulu vasemmalta sivusta. Etäisyyttä meihin oli 50-100m ellei vähemmän,
ku oon huono arvioimaan.
Alko kyl vähä pelottaa, iskä käveli viel eteepäi sitä mettä tietä, teki mieli ottaa
jotai kättä pitempää mut iskä oli sitä mieltä, ettei tarvii joten en ottanu.
Mitään ei nähty ja äänetkin kaikkosi.
Lähettii pois metsätieltä ja käytii katsoo mist ne oli tielle tullu.
Iskä teki sit analyysin jäljistä; todennäköisesti kyseessä oli emo kahden pennun kanssa.