On tullut pitkästä aikaa kuunneltua Bruce Dickinsonia. Hän on inspiroinut minua ehkä enemmän kuin kukaan ikinä.
Jos nyt aikuisena vasta alkaisin kuuntelemaan, en varmaankaan enää tykästyisi hänen musiikkiinsa, sen verran makuni on muuttunut. Mutta siitä huolimatta hänen kappaleensa kuulostavat edelleen korviini hyviltä, eivätkä vain nostalgiahyviltä.
Ihana kappale, ihana video, vaikka onkin tehty ihmeen kömpelösti jopa nollabudjetin videoksi:
Toinen yhtä hupsu: http://www.youtube.com/watch?v=l1jK4HN9Nfw