IRC-Galleria

Ei ois pitänyt tulla tänne.
Mikset varoittanut mua,
että hänkin on kutsun saanut?
Kiero huumorintaju.
Jotain TV-ohjelmaa oisin jäänyt katsomaan
tai valinnut ees jotain muuta päälle pantavaa.

Voinko puhua suoraan?
Vai kuuluuko mun teeskennellä?
Sanoa, että on hauskaa,
vaikka kaikki menee päin persettä.

Ja jos ihan totta puhutaan,
en jaksais puhuu ollenkaan.
Mua etukäteen jo kaduttaa.
Miksi hänkin on täällä?

Negatiiviset tunteet on kai pakko piilottaa,
epävarmuutta ei saa näyttää, se voi vahingoittaa.
Musiikki soi niin kovaa,
että pakko ois huutaa.
Kaikki mitä tämän jälkeen sattuu, hävettää aamulla.

Voinko puhua suoraan?
Vai kuuluuko mun teeskennellä?
Sanoa, että on hauskaa,
vaikka kaikki menee päin persettä.

Ja jos ihan totta puhutaan,
en jaksais puhuu ollenkaan.
Mua etukäteen jo kaduttaa.
Miksi hänkin on täällä?

Lasken kymmeneen, ei auta,
jatkan tuhanteen.
Mä vannon vastuuni nimeen
ja sotken sen merkityksineen.

Miksei voi puhuu suoraan?
Vaan on kiltisti teeskenneltävä?
Sanon, että on hauskaa,
vaikka kaikki menee päin persettä.

Jos ihan totta puhutaan,
en jaksais puhuu ollenkaan.
Mua aivan liikaa suututtaa.
Miksi hänkin on täällä?

ei, enhän mä voi taas olla se, joka luovuttaa
mutten enää keksi montaa syytä jatkaakaan
onkohan se vain niin että muutkin taistelee yhtä lailla?
koska näyttää siltä ettei ikuista voi rakentaa - näillä voimilla

minne pakeni se päätähuumaava hullu rakkaus kun kaikki sussa oli ihanaa?
eikö sua vaivaa, että vain järki on läsnä? se minua vaivaa
oi minne pakeni se päätähuumaava hullu rakkaus ja teki susta arkisen?
se teki saman sun silmissäsi mulle mut se sinua vaivaa ei ..

Suusi hymyilee mut silmät puhuu
aivan eri kieltä.
Sanot sul on kaikki ok
eleet ovat eri mieltä.

Mitä hyvää tehnyt oon kellekään?
Mistä minua palkitaan?
Mitä pahaa tehnyt oot millekään?
Mistä sinua rangaistaan?
Kummallakin sama haave on
jos se toiselle vaan suodaan,
se toista muistuttaa
siitä mitä kaipaa.

Kuka täällä huutaa?
Ja mikä jarruttaa?
Mä tiedän mä en osaa
sanoa sanaakaan,
jolla oloas helpottaa.
Kuka täällä huutaa?
Kenen suu jarruttaa?
Kun olen edessäs
oot kuin et oliskaan,
mut sun katse vois tappaa.

Samat reitit kuljettu on,
melko samaan tahtiin.
Unelmista hauraimmatkin
yhdessä jaettiin.

Nyt välillämme kuilu on niin pitkä,
etten osaa sitä poistaa.
Sinun haave julmasti hylättiin,
samalla minun hyväksyttiin.
Onnea en elämästäin pois saa,
tiedät sen olemassa olevan
oloas aina pahentavan.
Et minuun katsokaan.

Kuka täällä huutaa?
Ja mikä jarruttaa?
Mä tiedän mä en osaa
sanoa sanaakaan,
jolla oloas helpottaa.
Kuka täällä huutaa?
Kenen suu jarruttaa?
Kun olen edessäs
oot kuin et oliskaan,
mut sun katse vois tappaa.

Kuka täällä huutaa?
Ja mikä jarruttaa?
Mä tiedän mä en osaa
sanoa sanaakaan,
jolla oloas helpottaa.
Kuka täällä huutaa?
Kenen suu jarruttaa?
Kun olen edessäs
oot kuin et oliskaan,
mut sun katse vois tappaa.

oletsä koskaan ollut yhtään sen varmempi kuin nyt?
tai pystytkö siihen ollenkaan? taistelenko yksin?

tahtoisin sun näkevän miten paljon mä tahdonkaan, että vois kantaa ..
mut leikit sä sokeaa? vai johtuuko tää siitä et sä et tahdo?

Yhtä toivon enemmän kuin muuta.
Paljon sen vuoksi antaisin,
Että tuntisit oikeesti,
Miten paljon sä haavoitit,
Ja miten kerran toisensa
Jälkeen se kaikki uudestaan nöyryytti.
Älä väitä, ettei ole sulla muka muistoo.
Vai pidätsä mua tyhmänä,
Jolla ei oo väliä?
Itsestäänselvyytenä, lasten palapelinä?

kertosäe:
Pokkaa sul on ainakin, se on käynyt selväksi.
Liikaa oot sen varjolla
Jo varastanut anteeksi.
Mistä sait sen käsityksen,
Et noin voi tehdä toisille?
Mut se mun täytyy kyllä myöntää,
Sul on pokkaa ainakin.

Mä en tahtois kantaa turhaa kuormaa,
Varsinkaan kun se mitään muuta ei.
Mut tekisitkö sä uudestaan
Saman, jos saisit valita?
Onko sussa jäljellä
Palaakaan inhimillisyydestä?

kertosäe

Joo, mä tiedän, mitä tunnen,
Mutta koskaan sitä ääneen sano en.
Mä pelkään, että joskus peilistä
Katsoo sun kaltainen.
Mä en suutu, enkä raivoo, enkä huuda.
Siihen suostu enää en.
Yksi ainoo katse, jota et ymmärrä kuitenkaan,

Kertoo enemmän, kuin kaikki sanat yhteensä.
Siitä, mitä tapahtuu syvällä mun sisällä
Ja siitä, mikä odottaa vielä sitä hetkeä,
Kun on vapaa kaikesta, mitä kannan mukana.
Tiedän, kuka sinä oot, mut onko sulla hajua
Siitä, mihin päässyt oon ilman sinun apua?
Oikeastaan minun pitäis kai kiittää sinua.
Avasit mun silmät, enkä usko enää satuja.

kertosäe

Mistä sait sen käsityksen,
Et noin voi tehdä toisille?
Mut se mun täytyy kyllä myöntää,
Sul on pokkaa ainakin,
Pokkaa ainakin

Sopii molemmin puolin...

Voinko puhua suoraan?
Vai kuuluuko mun teeskennellä?
Sanoa, että on hauskaa,
Vaikka kaikki menee päin persettä?

Jos ihan totta puhutaan,
En jaksais puhuu ollenkaan.
Mua aivan liikaa suututtaa.

Kiitos sulle kauheasti
Arvostan sua oikeasti
Näytän sen sulle kaikessa
Jotenkin tavallaan

Kaikkein läheisimmät
Kaikista tärkeimmät
Niille voi antaa pommin lahjaksi
Ihan noin kylmiltään

Eikä ne kuitenkaan
Juosta voi karkuunkaan
Silloin ne voidaan laittaa syytteeseen
pelkuruudesta

Tiedäthän sä kuinka onnekas oot kun sä saat
Yksinoikeudella nauttia melodraamasta
Jos ymmärtäisit puolikastakaan niin sä oisit jo
Langennut polvilleen

Sanojen asteella
Voin tehdä syviä viiltoja
Mut pitäisihän sun jo tietää etten mä
Sellaista tarkoita

Mut jos et sä ymmärrä
Se on ihan sun ongelma
Mä en ainakaan aio muuttaa
Mun kaunista luonnetta

Ristiriitoja
Mut eikö me niistä nautita?

Tiedäthän sä kuinka onnekas oot kun sä saat
Yksinoikeudella nauttia melodraamasta
Jos ymmärtäisit puolikastakaan niin sä oisit jo
Langennut polvilleen

Mä koitan tehdä tuntemukseni tiettäväksi
Mullon siihen kyllä keinoja riittävästi
Siis kuinka yksinkertainen voit olla edelleen
Sua täytyy kouluttaa

Kiitos sulle kauheasti
Arvostan sua oikeasti
Näytän sen sulle kaikessa
Jotenkin tavallaan