Mut hei, ei tää oo helppoo mullekaan.
Mä en vaan pysty sanomaan,
mikä mieltä painaa.
Joo.. ja mä tiedän, ettet jaksa kovinkaan kauaa.
Tää hiljaisuus taitaa meidät tappaa
pidäthän kiinni, jos astun yhden pitkän askeleen?
nostatko pystyyn, jos horjahdan ja putoan polvilleen?
en näe mitään, olet silmäni, aistithan mitä teen?
ja vaikket sinäkään näkisi, astuthan kanssani tohon pimeään?
sä viereen kaadut, tilaa siihen teet
et sano sanaakaan
tuijotat mun niskaa vaan
samalla kun mä leikin nukkuvaa.
mä tiedän, sun on vaikee ymmärtää
haluan sun lähelle mutten että kosket
ja voi, kun se riittäisi sullekin
niin tää kaikki vois jatkuu paljon helpommin
mun sydän ei toimi enää niin kuin ennen ei, se ei toimi enää niin kuin sen odotetaan toimivan sen syke suuntautuu nyt aivan toiseen suuntaan
mun kädet ei toimi enää niin kuin ennen joskus tuntuu kuin niissä ei ois tuntoa ollenkaan ne sivuilla roikkuu vaikka tulet minuun kiinni
mun silmät ei löydä sinua niin kuin ennen katse harhailee vain yhteen pisteeseen, nauliutuu hymy useammin toisaalle suuntautuu
silti rakastan sua enemmän kuin ennen
Yhtä toivon enemmän kuin muuta.
Paljon sen vuoksi antaisin,
Että tuntisit oikeesti,
Miten paljon sä haavoitit,
Ja miten kerran toisensa
Jälkeen se kaikki uudestaan nöyryytti.
Älä väitä, ettei oo sulla muka muistoo.
Vai pidätsä mua tyhmänä,
Jolla ei oo väliä?
Itsestäänselvyytenä, lasten palapelinä?
refrain:
Pokkaa sul on ainakin, se on käynyt selväksi.
Liikaa oot sen varjolla
Jo varastanut anteeksi.
Mistä sait sen käsityksen,
Et noin voi tehdä toisille?
Mut se mun täytyy kyllä myöntää,
Sul on pokkaa ainakin.
Mä en tahtois kantaa turhaa kuormaa,
Varsinkaan kun se mitään muuta ei.
Mut tekisitkö sä uudestaan
Saman, jos saisit valita?
Onko sussa jäljellä
Palaakaan inhimillisyydestä?
refrain
Joo, mä tiedän, mitä tunnen,
Mutta koskaan sitä ääneen sano en.
Mä pelkään, että joskus peilistä
Katsoo sun kaltainen.
Mä en suutu, enkä raivoo, enkä huuda.
Siihen suostu enää en.
Yksi ainoo katse, jota et ymmärrä kuitenkaan,
Kertoo enemmän, kuin kaikki sanat yhteensä.
Siitä, mitä tapahtuu syvällä mun sisällä
Ja siitä, mikä odottaa vielä sitä hetkeä,
Kun on vapaa kaikesta, mitä kannan mukana.
Tiedän, kuka sinä oot, mut onko sulla hajua
Siitä, mihin päässyt oon ilman sinun apua?
Oikeastaan minun pitäis kai kiittää sinua.
Avasit mun silmät, enkä usko enää satuja.
refrain
Mistä sait sen käsityksen,
Et noin voi tehdä toisille?
Mut se mun täytyy kyllä myöntää,
Sul on pokkaa ainakin,
Pokkaa ainakin