IRC-Galleria

http://www.harhakuva.org/view/191563

TSEKKAA KÄYTTÄJÄN NAKSOS UUSIN TEOS

Ai että mitä runoilijaseurat menettääkään, kun pidän nää kaikki hienot runot omana tietona.

"Jäätelö on nom,
niinkuin säkin - omnom"

8>

I have everything I need
I don't have anything I want
'cos when I get what I want
I just want some more
Never getting enough
Full of hope though

Anyway I'll live my life my own way
Searching the meaning of life
All the time
Afraid of finding it
Afraid of missing it
Trying to understand
Trying to be free

pisara

pisara

miksi valut?
miksi et nouse ylös?

käen kukkuessa rytmiä
ropisevat ne kattoon,

kaikki

itkien
itken

alla

mietin,
voiko tyhjyys sataa.


Suutelemalla
se kietoo minut alas

valuen pitkin pintojani
sisintäni

olen osa lehtiä,
jotka tarjoavat pinnan,
mistä pisarat rytmissä putoilevat

ja luonto naurahtaa.

Sateinen yö

rungot runkoja vasten
unessa maan alla

Saniaisetkin kukkivat

minä en

Aikoja sitten
kasteen hetkellä
istuit sylissä,

silloin

jalkasi eivät vielä kantaneet.

Taivaan pilvet ovat kiertäneet ylitse
tuoden lunta, vettä
ja jättäen tilaa auringolle,
joka on polkuasi valaissut

jo 19 vuotta.

Nyt,
kun hetki suutelee otsaasi
tiedät olevasi tulevaisuuden tiellä.

Tunne tuuli allasi,
tunne valo ylläsi,
tunne elämä suonissasi

kun tämä,
hetki vuosien,

nyt
mittaa uuden askeleen.

---
(Kirjoitettu sukulaiselle ylioppilasjuhliin)

No yks ilta hiema runoilin annikalle mesessäää ..

Oonko särkeny sun sydämen?
tehnyt reiän tunteisiisi?
pettänyt luottamuksesi?
tuhonnut mielesi?
riivannut ajatuksesi?
riistänyt kehosi?
mutta vain sua ajattelen
odotan kohtaamistamme kaivaten
jos vain voisin lukea mielesi
että tietäisin mikä on mielipiteesi
voisin tuntea tuoksusi
ennenkuin kuolen vuoksesi
toivon, että vielä tapaamme
kunnes siirryn toisaalle
haluan sinua vain suojella
ja aijon sinusta myön huolehtia
vaikka aikani on lopussa
huolehdin sinusta taivaassa
enkeleiden lailla
pysyn vierelläsi aina
haluan sinulle kaikkea hyvää
ja monta hyvää ystävää
ja jos joskus joudut ongelmiin
voit tulla siipieni suojiin
ja kun aikasi on koittanut
olet paikan taivaassa ansainnut
muistelethan minuakin hyvällä
niin seuraan sinua niin yöllä kuin päivällä
saat minusta suojaa, turvaakin
kunhan liikut mielin avoimin

mulla on kuivat kädet, samu toivottaa kaikille hyvää yötä

Ja niin päätit pukeutua tähtipölyyn ja synnyttää myrskyisässä kohdussasi elämän siemeniä, soluja

tämä on ylistyslauluni sinulle, äitini maa

ja aloin imeä

rintasi ovat kuin korkeimmat vuorennyppylät lumipeitteineen

ihosi pehmeä kuin rehevin multa, jossa
kaikella on tilansa kasvaa

ja genitaalichakrasi ottaa vastaan
kuihtuneimmankin siemenen,
saattaakseen sen kauneimpaan kukkaansa

mutta päättömältä tunnut, vaikka niin hienovaraiselta
tuntuu kaaoksen leikki
kun kaikki on

temmeltävät hiukkaset, kosmisella aallonharjalla

käsinkosketeltava on kauneutesi, vaikka
kuulen, haistan, tunnen, näen ja maistan
vain murto-osan olemisesi
taianomaisuudesta

salaisuuksia kun tunnut viljelevän sisälläsi,
lokeroiden oman osansa niistä
kaikkeen olevaan
juuri niin kuin oletaan -
mysteerissä kuiskauksesi mahdollisuuksista kuuluvat

äänesi resonoi lukemattomilla muodoilla
lintujen lauluissa, järistyksissä maan
ja ukkosessa joka tuhkasta metsän uudistaa

luo liekkien tanssi kasvualustaa

voimannäytteesi purkaa suoraan ytimestäsi
kuoresi alla vellovan levottomuuden
ja tapasi liikkua, kuin laatat,
jotka luovat mantereita ja säröjä hataraan pintaan

kaikkialla olee, ole ole olee

energiasi ammennat kaukaisesta valosta
joka myös valaisee kaiken hengittämään samassa tahdissa

sinun syleilyssäsi olla, äidin hoivassa
äidin, jonka voimavarat ovat valtavat

mutta äiti, sinäkään et ole yksin,
vaikka sinusta tuntuisi siltä itkiessäsi koskien kovimmat kuohut tai päästäessäsi valloilleen korkeimmat tsunamit

tähtiputkemme ovat löytäneet jo monta kaltaistasi, ja koko universumi vaikuttaa olevan kuin muovattu elämän synnyttämistä varten

se on kuin vettä vaan, kun alkaa vaan.

Yksinäisyys, kaiho ja rakkaus... Voi vittu mikä sillisalaattipakkaus...
Ajatuksia niin paljon sekasin, pistää pään ihan sekasin...
Mieli liikaa menneessä, ajatukset liikaa tulevassa, mutta minä olen tässä...

Miksi muutos on niin hidasta? Ehkä huomenna...

Kuka näkisi sisälleni, syvälle sieluuni?
Kuka näkisi yksinäisyyteni, avaisi kuoreni?

Vaikka en sanoisi mitään, niin aurinko nousee silti aina...