IRC-Galleria

Hands up to the sky.
You are great feeling of my.

See the shining of the sun.
Feel the energy that is fun.

No rain.
No pain.
Just light feeling like a passing train.

You can be like a little child.
Innocent and happy, not just mild.

Take my hand if you dare.
Show me that you care.

Lets fly and be free.
Lets cry and climb to the tree.
Lets just be, there is no fee.

Are you steady, time is now.
Are you ready, time is NOW.


Kivaa kirjoitella englanniksi pitkästä aikaa. :)

Kylmäkouristus

Tummuudesta kuiskailee kirkas silmäpari
/viettelee/
ja unohdetut kutsuu jäätyneeseen

Silloin kun hyinen usva kasvaa lännestä
ja rannalta sieluton katselee kylmyyden tiivistymiä
Olemme kadotetut kiirastuleen!

Kimalteleva musta vesi saattaa nieluihinsa hukkuneet

Halki tuhansien vesisirpaleiden
naarmuttamatta ihoja
löysimme perille
Mariaanien haudan syvimpään jäämereen

- - -

Balacenia
Aihe: Jäämeri
Nimi: Kylmäkouristus


No niin, aika aloittaa ruotiminen. Ensin otsikosta; Se on hyvä, oikein hyvä. Jo sanana se herättää huomion, mutta se on niin hyvä, että vaatii myös lähes täydellisesti onnistunutta runoa peräänsä.

Runon ensimmäinen säkeistö ei oikein hirveästi iske minuun. Siinä on käytetty perinteisiä elementtejä kuten tummuus ja kirkkaus. Ne tuovat tunteen aavistuksenomaisesta kliseydestä. Säkeistön lopun sanajärjestys on mielestäni eriskummallinen. Kiinnittäisin siihen huomiota. Voisiko väliin laittaa jonkun sanan tai vaan muuttaa sanajärjestystä. Kaiken kaikkiaan säkeistö ei vaan sykähdytä.

Toinen säkeistö jatkaa yhä perinteisillä sanavalinnoilla kuten:
- Hyinen usva
- Sieluton
- Kadotetut
- Kiirastuli
Varsinkin listan viimeiseen olen jo kurkkuani myöten täynnä. Koko säkeistöstä täytyy kuitenkin sanoa, että se on kasattu rakenteeltaan ja tekstillisesti jo paljon paremmin kuin ensimmäinen, vaikka noita sanoja uudelleen miettisinkin.

Yksinäinen säe runon keskivaiheilla on irrallinen muuhun nähden. Se pitäisi saada paremmin upotettua kokonaisuuteen, sillä noin se ei vaan tunnu toimivan. Siitä tulee kuitenkin esille ensimmäisen kerran kunnolla aiheesi. Säe ei ole huono, se ei vaan painu mieleen.

Viimeinen säkeistö on ehdottomasti runon paras. Miettisin jopa sitä säkeistöä että poistaisit kaikki muut ja pitäisit vain sen. Voisiko tuo viimeinen säkeistö olla koko runo? Voisiko tuon säkeistön ympärille rakentaa paremman tekstin?

Runon pelastus on siis viimeinen säkeistö. Muuten teksti on kimppu osittain yhtyeensopimattomia, jopa väkisin liimatuilta tuntuvia sanoja. Kaikki tarpeellinen tulisi esille viimeisessä säkeistössä ja jos runo olisi ollut vain se, olisi se kuulunut kilpailun parhaimmistoon.

Hiljaa kuiskaan ja tunnen hennon tuulen.
Kättäsi puristan ja muistan kauniin hetken.

Hiljaisuus mieleni valtaa ja se on kaunista.
Lämpösi on kuin kultaa ja se on hienoa.

Entinen elämämme oli kaunis.
Nyt olen yhteiseen eloon taas valmis.

Muistan kuinka olimme yhdessä.
Nyt tämä hetki on taas tässä.

Näen taas auringon paistavan.
Toivon sinunkin yhteisen elämämme muistavan.

Hento tuuli ja hiljainen kuiskaus.
Pieni suuri ja viisas uskomus.

Katson ylös ja näen valon.
Muistan myös, että omistan ilon.

arka sydän
piiloutuu taakse epäilyksen
rohkea voittaa pelon
ja taistelee

Kuulen pihalta loiskauksen ja avaan verhot.

Näen uuden maailman.

Sade on juuri lakannut ja aurinko paistaa hohtaen pihalätäköstä, jossa lapsi leikkii.
Pisarat lentävät kauniisti ympäriinsä pienten kenkien voimasta.
Lapsen kaunis hymy näkyy kilometrien päähän ja häntä ei haittaa vaikka vaatteet ovat ihan märkinä.
Lapsi näyttää tietävän, että aurinko kyllä kuivattaa.

Kävelen ulos ja huomaan, että ilma on kirkas, raikas ja tuoksuu hyvältä.
Ulkona kaikuu rakkaus, jonka voi aistia hiljaisuudesta ja iloisista äänistä.

Kävelen niitylle, jossa näen kuinka kaikki loistaa.
Menen selälleni ja katselen taivasta samalla nauttien pilvien muodostamista kauniista muodostelmista.

Selällä maatessani huomaan kuinka aurinko on saanut kaikki kukoistamaan.
Luonto on herännyt eloon ja tuuli pyörii hempeästi puhaltaen raikasta ilmaa, samalla liikuttaen puiden lehtiä kauniisti.
Orava istuu puussa nauttivan näköisenä, syöden käpyä, eikä pelkää mitään.
Tunnen hennon tuulen kasvoillani ja hymyilen samalla itkien.
Nautin maailman kauneudesta ja kiitän, että olet vierelläni.

Halaan sinua ja huudahdan iloisesti: Kesä on taas saapunut...

Rakkaudella Vesa

Sinut muistan...
Kirkkaana valona.
Raikkaana tuulahduksena.
Iloisena hymynä.

Sydämeni hakkaa, kun ajattelen sinun kauneuttasi.
Kehoni hengittää, kun ajattelen sinun sielusi loistoa.

Sinä saat minut hymyilemään.
Sinä saat minut loistamaan.

Kiitos.
Tuo mahtava sana kaikukoon luoksesi Jumalten saattelemana.

Kynä ja teroitin toisiinsa
ovat hurjasti pihkassa
ja aina kun tilaisuus tarjoutuu
ne tahtovat pussata.
Kynä hiljaa huokaa kumminkin
kun teroitin häntä halaa:
-On läheisyys kovin kipeää
ja rakkaus kuluttavaa.

Sielussani tuuli tyhjyys.
Se ammoitti hiljaisuuttaan.

Nyt sielussani kuuluu tulen räiske.
Siellä leimuaa lämmin valoisa rakkaus.

Liekki palaa ja odottaa.
Kukaan ei voi sitä puhaltaa.

Liekki odottaa toista liekkiä leimuavaa.
Se tietää tulevan hetken, jolloin lämpönä saa taas rakastaa.
...täydessä voimassaan valoaan loistaa.

Kyyhkysenä olallesi lennän.
Kotkana luoksesi suunnistan.
Gepardina luoksesi juoksen.
Delfiininä luoksesi uin.
Kenguruna luoksesi pompin.
Apinana reppuselkääsi hyppään.
Gorillana sinua kannattelen.
Karhuna sinua syleilen.

Viereesi sulaudun kuin kameleontti.