IRC-Galleria

Can you see who I really am?
Or do you see just an illusion.

I try to see who you really are inside, but do you let me to look?

Nevertheless I love you the way you are. Maybe you love me too.

Let our dreams come true.

- Wespa

Piestyinä, ruoskittuina kulkevat
lampaat laumoissaan.

Sidottuina ovat kädet pakkomielteeseen,
halvaantuneet ovat mielet pahuuteen,
kahlehdittuina ovat uneen painajaismaiseen.

Kun katsoo silmiin pahuuden,
kun kuulee äänen hulluuden
kun tuntee kylmän henkäyksen

Siellä seisovat lampaat yksikseen,
siellä ne ovat langenneet elämään syntiseen.

Huterat ovat alustat rakkaudella
Lahonneet ovat laudat laitureilla

Vajonneet ovat laivat merten kulkijoiden
Pimeys on päässyt keskelle vaeltajien

Tuntee köyden kuristuksen
Tuntee kuoleman kuiskauksen
Tuntee helvetin kosketuksen

Sielu käpertyy kippuraan
Mieli suojautuu taakse muurien vankkojen
Ruumis kohtaa kivun häpen.

Liian jyrkät ovat rinteet kuoleman,
itsensä satuttavat pudotessaan.

Vajotessaan synkkään pimeyteen,
tuntevat nahoissaan synnit menneisyyden.

Syntinsä siis näkevät vajotessaan,
huudot kuulevat edetessään.

Viimeisen toivon menemään heittäneenä,
sirpaleista elämää katselleena,
tajuavat liian myöhään elämään alkaneensa.

Romahtaneet ovat muurit pilvilinnojen,
Eksyneet ovat suunnasta rakkauden,
Erehtyneet ovat tekoihin syntisten.

Huuto hukkuu pimeyteen,
kylmyys asettuu ruumiiseen,
sydän hakkaa hidastaneena,
Sielu vaeltaa langenneena.

Taivaaseen porttikiellon osakseen aiemmin saaneena,
pimeyteen kokonaan langenneena,
helvetin portit kokeneena,
näkee viimein pelastuksen avaimen porttiin taivaiden.

On periksi pakko antaa ja luovuttaa,
siis anelepa taivaan kutojaa,
rukoilepa maan takojaa.

Rinnassansa tuntevat kaipuun paremmasta,
korvissaan kuulevat lupauksen rakkaudesta,
ihollansa tuntevat kosketuksen vapaudesta.


-maageli-

Hands up to the sky.
You are great feeling of my.

See the shining of the sun.
Feel the energy that is fun.

No rain.
No pain.
Just light feeling like a passing train.

You can be like a little child.
Innocent and happy, not just mild.

Take my hand if you dare.
Show me that you care.

Lets fly and be free.
Lets cry and climb to the tree.
Lets just be, there is no fee.

Are you steady, time is now.
Are you ready, time is NOW.


Kivaa kirjoitella englanniksi pitkästä aikaa. :)

Kylmäkouristus

Tummuudesta kuiskailee kirkas silmäpari
/viettelee/
ja unohdetut kutsuu jäätyneeseen

Silloin kun hyinen usva kasvaa lännestä
ja rannalta sieluton katselee kylmyyden tiivistymiä
Olemme kadotetut kiirastuleen!

Kimalteleva musta vesi saattaa nieluihinsa hukkuneet

Halki tuhansien vesisirpaleiden
naarmuttamatta ihoja
löysimme perille
Mariaanien haudan syvimpään jäämereen

- - -

Balacenia
Aihe: Jäämeri
Nimi: Kylmäkouristus


No niin, aika aloittaa ruotiminen. Ensin otsikosta; Se on hyvä, oikein hyvä. Jo sanana se herättää huomion, mutta se on niin hyvä, että vaatii myös lähes täydellisesti onnistunutta runoa peräänsä.

Runon ensimmäinen säkeistö ei oikein hirveästi iske minuun. Siinä on käytetty perinteisiä elementtejä kuten tummuus ja kirkkaus. Ne tuovat tunteen aavistuksenomaisesta kliseydestä. Säkeistön lopun sanajärjestys on mielestäni eriskummallinen. Kiinnittäisin siihen huomiota. Voisiko väliin laittaa jonkun sanan tai vaan muuttaa sanajärjestystä. Kaiken kaikkiaan säkeistö ei vaan sykähdytä.

Toinen säkeistö jatkaa yhä perinteisillä sanavalinnoilla kuten:
- Hyinen usva
- Sieluton
- Kadotetut
- Kiirastuli
Varsinkin listan viimeiseen olen jo kurkkuani myöten täynnä. Koko säkeistöstä täytyy kuitenkin sanoa, että se on kasattu rakenteeltaan ja tekstillisesti jo paljon paremmin kuin ensimmäinen, vaikka noita sanoja uudelleen miettisinkin.

Yksinäinen säe runon keskivaiheilla on irrallinen muuhun nähden. Se pitäisi saada paremmin upotettua kokonaisuuteen, sillä noin se ei vaan tunnu toimivan. Siitä tulee kuitenkin esille ensimmäisen kerran kunnolla aiheesi. Säe ei ole huono, se ei vaan painu mieleen.

Viimeinen säkeistö on ehdottomasti runon paras. Miettisin jopa sitä säkeistöä että poistaisit kaikki muut ja pitäisit vain sen. Voisiko tuo viimeinen säkeistö olla koko runo? Voisiko tuon säkeistön ympärille rakentaa paremman tekstin?

Runon pelastus on siis viimeinen säkeistö. Muuten teksti on kimppu osittain yhtyeensopimattomia, jopa väkisin liimatuilta tuntuvia sanoja. Kaikki tarpeellinen tulisi esille viimeisessä säkeistössä ja jos runo olisi ollut vain se, olisi se kuulunut kilpailun parhaimmistoon.

Hiljaa kuiskaan ja tunnen hennon tuulen.
Kättäsi puristan ja muistan kauniin hetken.

Hiljaisuus mieleni valtaa ja se on kaunista.
Lämpösi on kuin kultaa ja se on hienoa.

Entinen elämämme oli kaunis.
Nyt olen yhteiseen eloon taas valmis.

Muistan kuinka olimme yhdessä.
Nyt tämä hetki on taas tässä.

Näen taas auringon paistavan.
Toivon sinunkin yhteisen elämämme muistavan.

Hento tuuli ja hiljainen kuiskaus.
Pieni suuri ja viisas uskomus.

Katson ylös ja näen valon.
Muistan myös, että omistan ilon.

arka sydän
piiloutuu taakse epäilyksen
rohkea voittaa pelon
ja taistelee

Kuulen pihalta loiskauksen ja avaan verhot.

Näen uuden maailman.

Sade on juuri lakannut ja aurinko paistaa hohtaen pihalätäköstä, jossa lapsi leikkii.
Pisarat lentävät kauniisti ympäriinsä pienten kenkien voimasta.
Lapsen kaunis hymy näkyy kilometrien päähän ja häntä ei haittaa vaikka vaatteet ovat ihan märkinä.
Lapsi näyttää tietävän, että aurinko kyllä kuivattaa.

Kävelen ulos ja huomaan, että ilma on kirkas, raikas ja tuoksuu hyvältä.
Ulkona kaikuu rakkaus, jonka voi aistia hiljaisuudesta ja iloisista äänistä.

Kävelen niitylle, jossa näen kuinka kaikki loistaa.
Menen selälleni ja katselen taivasta samalla nauttien pilvien muodostamista kauniista muodostelmista.

Selällä maatessani huomaan kuinka aurinko on saanut kaikki kukoistamaan.
Luonto on herännyt eloon ja tuuli pyörii hempeästi puhaltaen raikasta ilmaa, samalla liikuttaen puiden lehtiä kauniisti.
Orava istuu puussa nauttivan näköisenä, syöden käpyä, eikä pelkää mitään.
Tunnen hennon tuulen kasvoillani ja hymyilen samalla itkien.
Nautin maailman kauneudesta ja kiitän, että olet vierelläni.

Halaan sinua ja huudahdan iloisesti: Kesä on taas saapunut...

Rakkaudella Vesa

Sinut muistan...
Kirkkaana valona.
Raikkaana tuulahduksena.
Iloisena hymynä.

Sydämeni hakkaa, kun ajattelen sinun kauneuttasi.
Kehoni hengittää, kun ajattelen sinun sielusi loistoa.

Sinä saat minut hymyilemään.
Sinä saat minut loistamaan.

Kiitos.
Tuo mahtava sana kaikukoon luoksesi Jumalten saattelemana.

Kynä ja teroitin toisiinsa
ovat hurjasti pihkassa
ja aina kun tilaisuus tarjoutuu
ne tahtovat pussata.
Kynä hiljaa huokaa kumminkin
kun teroitin häntä halaa:
-On läheisyys kovin kipeää
ja rakkaus kuluttavaa.