IRC-Galleria

Jotain tekisi mieli kirjoittaa, en tiedä mistä aloittaa.
Joskus tekisi mieli vaan lopettaa, se murehtiminen kokonaan.

Kai se täytyy vaan ymmärtää, että aika eteenpäin raksuttaa.
Menneisyys on jo takana ja uusi elämä sekunti sekunnilta edessä.

Hetken hetkestä nautin. Pysyn siinä, niin kaikki on hyvin.
Kun ymmärtää hetken kauneuden, niin kohtaa oman itsensä.

Positiivisuus on lopulta oma valinta, jonka voi tehdä joka hetki.

Kun siis huomaat masentuvasi, kysy "miksi valitsin tämän tunteen positiivisuuden sijasta"... Lopulta kuitenkin masentuneisuudesta tai negatiivisuudesta ei hyödy mitään, vaikka niin luulee... Joten ainoa loogisesti paras valinta on nauttiminen siitä missä on, oli asiat miten tahansa...

Olosuhteilla ei ole väliä, sillä miten näen olosuhteet on ja se riippuu taas omasta valinnasta.

Jos vaikka koira virtsaa kengillesi, niin tiedosta, että se on positiivista. Se on mahdollisuus oppia kenkien pesemistä tai vaikkapa hyvä syy hankkia uudet kengät. Kiitä siis koiraa joka tekee niin, sillä ilman häntä et olisi saanut näitä kokemuksia ja olisi uudet kengätkin jääneet saamatta...

- Oudosti alkoi tämä runolla, sitten jatkui filosofialla... Tähän on hyvä lopettaa...

Suomen talvi

Suomen talvi.. Niin karu, mutta niin kaunis..
Lumi peittää maan, lehdet hangen alla halajaa.
Joet virtaavat jäätyneet on, pimeä taivas öisin tuo on.
Tähdet kirkkaana loisaa saa, yöhön ihmisen mieli vaipuu vaan.
Mutta ei saa pimeyteen vajota kokonaan, muuten ei tule päivää seuraavaa.

________________________________________________________

The forgotten heaven

This heaven once was full of joy, now it's just like an used toy.
So many fell for it, without noticing a bit, sealing their destinity with one hit..
They wished for ethernal happiness, but all they got was true sadness.
Some might have survived, though none have ever sacrified,
such a huge love, for just a small doze, of toxic they owe.

Meaning of life.. Always forgive.

Ketun syysaamu

Aamuhämärissä kulkee kettu
haistellen syksyn hajuja, etsien lämmintä koloa

Oksan rasahdus ja
kadonnut

Aukealta kulkee tyttö
näkee valkoisen hännäntupsun, pakkasen jäljet puissa
ja huokaisee:
Syksy on jo täällä




ps. saa arvostella!

Kimillä oli synttärit,
hän päätti pitää nyyttärit,
kutsuja lähti joka suuntaan,
kun ei kimi voinut pitää kiinni suutaan,

Kun bileet sitten vihoinkin koitti,
äiti kimiä moitti,
Oli kimbeli unohtanut limut ja kakut,
ja tärkeimmän eli neekerilakut

No juhlat silti hyvin sujui,
kimi kokoajan kuin tiedemies puhui,
kohteena olivat hanhen munat,
ja ruusun kukat,
moni nainen kimin mukaan tanssiin lähti,
olihan hän juhlien tähti<3

Kutsun sinua.
Katsele ympärillesi.
Ota kiinni kädestäni.
Kulkekaamme eteenpäin.

Menneisyys takana, uusi maailma edessä.
Kulkekaamme eteenpäin.

Katso eteenpäin. Mitä näet?

Mahdollisuuksien ovet aukeavat.
Kirkas valo pääsee sisälle.

Astun sisälle kauniiseen maailmaan.
Taas on tehty uusi valinta.
Taas on kehitytty.

Matkallani on vielä monia ovia, monia mahdollisuuksia.
Matkustan ja kehityn.

Elämä on kasvamista, elämä on kehitystä, elämä on täynnä muutoksia.

Näen elämässäni ihmisiä. Ihmisiä jotka joskus menetin.
Etenin liian nopeesti ja tein virheeni.
Tunnustin rakkauteni, mutta se oli virhe.
En ymmärrä, en tiedä miksi, mutta se oli virhe.

Näen nämä ihmiset edelleenkin elämässäni... vaikka todellisuus on muuta.

Odotan ja toivon. Sydämeni hekumoi vieläkin, enkä voi unohtaa.

Ystävyys ei kerennyt edes alkamaan, ennen kuin se jo loppui.

Silti näen ja koen nämä ihmiset joita rakastan, vaikka olen nyt yksin...

Onneksi minulla on omat kaverini, mutta nämä kaksi tärkeää menetin heti alkuunsa...

Ehkä saan vielä mahdollisuuden, ehkä joskus tajuan että "se" ei ollut virhe...

Ehkä he joskus näkevät sieluuni, ehkä joskus voimme aloittaa alusta ja olla ystäviä...
Ehkä kaikki muuttuu...

Sillon oli sillon, nyt on nyt...

Määrittelen itseni tekojeni mukaan.
En niiden joita tein vaan niiden joita teen nyt.

En olisi mitään ilman menneisyyttä, mutta en olisi mitään ilman tätäkään hetkeä.
Ei pidä juuttua, menneisyyteen puuttua...

Nyt sukellan eteenpäin, muokkaudun ja muutun.
En ole enää sama ihminen, olen uusi ihminen ja muutun joka sekunti.

Jokainen sekunti soluni uusiutuvat. Fyysisesti olen täysin uusi ihminen, eri kuin vuosi sitten, eri kuin sekunti sitten.
Jokainen uusi ajatus muuttaa henkistä minääni. Henkisesti olen täysin uusi ihminen, eri kuin vuosi sitten, eri kuin sekunti sitten.

Samanlaisuus on illuusio, pelkkää vertailua menneisyyteen.
Kuolen ja synnyn joka sekunti.

En arvostele ihmisiä niiden menneitten tekemisien mukaan. Siihen pyrin.
Ihmiset muuttuvat, ajat muuttuvat ja kaikesta oppii.
Katson ihmistä nyt, katson mitä nyt tapahtuu ja annan mahdollisuuden.

Elämä on kehitystä, loputonta muutosta kohti jotain suurempaa ja parempaa.
Pimeydestä valoon ja masennuksesta rakkauteen.

Ole ja loista.
Elä ja ole jotain toista, jotain uutta.

Muutu ja kehity, uusiudu ja muokkaudu.
Elä tätä hetkeä...

Sillon oli sillon, nyt on nyt...

Muistan tämän hetken, kurkotan siihen nyt.
Otan kiinni tunteesta, kurkotan syvälle.

Palaan samaan tunteeseen ja liu-un eteenpäin liukkaasti, samalla salamankirkkaasti muistaen tämän hetken tärkeyden.
Ajattelen ja koen itseäni, samalla nähden tämän hetken jalouden.
Muistutan itseäni valehtelematta ajatuksistani, samalla nähden valon kirkkauden.

On joku muuri jota en näe. Ehkä se on niin ohut.
On joku este jota en koe. Ehkä sitä ei olekkaan olemassa...

Missä olet sinä jota voin rakastaa?
Missä olet sinä joka minua rakastaa?

Kohti kauniita sointuja, rakkauden aalloilla surffaten.
Kohti kirkasta loistoa, eteenpäin kulkien.

Maistan ilmassa mansikan, tuon makean marjan.
Haistan nyt himon, tuon kauniin ja kirpeän.

Hän minulle tietä näyttää.
Onko se oikea kulkea?
Siitä otan selvää...