se puhu hiljaa ja mä yritin vastailla
vaikka ääni värisi
tuoleissa jotka oli aseteltu ympyrään
kotioloista ja koulusta
harrastuksista ja liikunnasta
ystävistä ja parisuhteista
painosta
sano että pitää syödä
opiskelu kuluttaa
ahdistavaa
hyllyssä kirjoja ad/hd:sta ja hulluista
en kuulu joukkoon
oon normaali
normaalimpi ku se täti
ja nätimpi
ja hoikempi
43 kiloa
Jotain tekisi mieli kirjoittaa, en tiedä mistä aloittaa.
Joskus tekisi mieli vaan lopettaa, se murehtiminen kokonaan.
Kai se täytyy vaan ymmärtää, että aika eteenpäin raksuttaa.
Menneisyys on jo takana ja uusi elämä sekunti sekunnilta edessä.
Hetken hetkestä nautin. Pysyn siinä, niin kaikki on hyvin.
Kun ymmärtää hetken kauneuden, niin kohtaa oman itsensä.
Positiivisuus on lopulta oma valinta, jonka voi tehdä joka hetki.
Kun siis huomaat masentuvasi, kysy "miksi valitsin tämän tunteen positiivisuuden sijasta"... Lopulta kuitenkin masentuneisuudesta tai negatiivisuudesta ei hyödy mitään, vaikka niin luulee... Joten ainoa loogisesti paras valinta on nauttiminen siitä missä on, oli asiat miten tahansa...
Olosuhteilla ei ole väliä, sillä miten näen olosuhteet on ja se riippuu taas omasta valinnasta.
Jos vaikka koira virtsaa kengillesi, niin tiedosta, että se on positiivista. Se on mahdollisuus oppia kenkien pesemistä tai vaikkapa hyvä syy hankkia uudet kengät. Kiitä siis koiraa joka tekee niin, sillä ilman häntä et olisi saanut näitä kokemuksia ja olisi uudet kengätkin jääneet saamatta...
- Oudosti alkoi tämä runolla, sitten jatkui filosofialla... Tähän on hyvä lopettaa...
Suomen talvi.. Niin karu, mutta niin kaunis..
Lumi peittää maan, lehdet hangen alla halajaa.
Joet virtaavat jäätyneet on, pimeä taivas öisin tuo on.
Tähdet kirkkaana loisaa saa, yöhön ihmisen mieli vaipuu vaan.
Mutta ei saa pimeyteen vajota kokonaan, muuten ei tule päivää seuraavaa.
This heaven once was full of joy, now it's just like an used toy.
So many fell for it, without noticing a bit, sealing their destinity with one hit..
They wished for ethernal happiness, but all they got was true sadness.
Some might have survived, though none have ever sacrified,
such a huge love, for just a small doze, of toxic they owe.
Kimillä oli synttärit,
hän päätti pitää nyyttärit,
kutsuja lähti joka suuntaan,
kun ei kimi voinut pitää kiinni suutaan,
Kun bileet sitten vihoinkin koitti,
äiti kimiä moitti,
Oli kimbeli unohtanut limut ja kakut,
ja tärkeimmän eli neekerilakut
No juhlat silti hyvin sujui,
kimi kokoajan kuin tiedemies puhui,
kohteena olivat hanhen munat,
ja ruusun kukat,
moni nainen kimin mukaan tanssiin lähti,
olihan hän juhlien tähti<3
Näen elämässäni ihmisiä. Ihmisiä jotka joskus menetin.
Etenin liian nopeesti ja tein virheeni.
Tunnustin rakkauteni, mutta se oli virhe.
En ymmärrä, en tiedä miksi, mutta se oli virhe.
Näen nämä ihmiset edelleenkin elämässäni... vaikka todellisuus on muuta.
Odotan ja toivon. Sydämeni hekumoi vieläkin, enkä voi unohtaa.
Ystävyys ei kerennyt edes alkamaan, ennen kuin se jo loppui.
Silti näen ja koen nämä ihmiset joita rakastan, vaikka olen nyt yksin...
Onneksi minulla on omat kaverini, mutta nämä kaksi tärkeää menetin heti alkuunsa...
Ehkä saan vielä mahdollisuuden, ehkä joskus tajuan että "se" ei ollut virhe...
Ehkä he joskus näkevät sieluuni, ehkä joskus voimme aloittaa alusta ja olla ystäviä...
Ehkä kaikki muuttuu...