IRC-Galleria

Tässä päivässä ei ollut mitään ihmeellistä. Ei yhtään mitään. Kotitaloudessa Sonja aikoi juoda kastelukannusta vettä (meidän muiden mielestä se purkki oli kyllä vesikannu) ja minä halusin isomman laukun kahvilleni. Muisteltiin ruokapöydässä vanhoja kuten sitä, kun Reija rikkoi hiljaisuuden äikän tunnilla repeemällä open lauseelle: "Asukkaat pakkasivat kassinsa ja muuttivat kaupunkiin."

Reija sit totes ettei jaksa aina tehdä enkun läksyjä, koska ei osaa ja suotta sitä alkaa kuluttamaan pyyhkäriä. Jostain syystä tuo lause oli mielestäni hauska ja hajosin totaallisesti. Nauroin vielä vähän lisää, kun tajusin että omenakiisseli hymyili minulle (pitäiskö hankkiutua hoitoon?). Viis ihmistä tuijotti mua ja todennäkösesti ajattelivat, että nyt siltä irtos viimenenki ruuvi.

Äikän tunnilla piti kirjottaa runo. Mulla alko runosuoni sykkimään (tai sit pulssi vaan kohos) ja kirjotin jotain tätä luokkaa:

Hymy kasvoillani

tunnen maailman
- kauniin sellaisen

olevan lähettyvilläni

Kun kuljin kaduilla
pimeässä yössä

arjen jälkeen

ja vaikka ilta oli pitkä
ja vaikka ilta oli työläs

ja kotiin oli vielä matkaa

sisälläni nousi hymy


Istuin bussissa

sävelet kaikuivat mielessä
kun pisarat valuivat pitkin ikkunaa

Pimenevässä yössä
olin tuntevinani aamun valon

joka sydämessäni pienen liekin sytyttää

Suljin silmäni,
vaivuin uneen

sisälläni rauha ja onni


- Yksin meistä ei ole kukaan

Nauti matkasta kohti minuutta, maapalloa ja olemista... Filosofiaa, tarinointia, runoutta...

http://www.youtube.com/watch?v=dz0s-W9pjMg

He koskettivat toisiaan,
käpertyneinä usvan alle;

unessa taivas oli korkealla
ja he lensivät kauas

ja hitaasti.

Aikaa ei ollut,
kaikki oli tässä.

Sormi liikkuu hiljaa
vatsan päällä

kuin unessa vaipuen
haaveiden polkuja mittaillen

Silloin hän tiesi sen


kosketti toisen unta


kuin yksinäinen tuulenvire
ja uinuva luonto

he näkivät samaa unta


ja niin,
käpertyneinä usvan alle
kun taivas oli korkealla

he varoen, vähitellen
herättämättä toisiaan


olivat yhtä


- sakari mäkelä

sain valmiiks kirjan: keskenkasvui

sanoja tunteita kasvua kuvia
monen vuoden varrelta.

muutama sivu kirjasta:
katso nyt
näytän jotain
rituaali
vehikleemi
ikkinä
mestariteos
lume

sä voit ladata koko kirjan torrenttina
tai suoraan tästä
ja jakaa sitä kaikille. siitä mä kiitän.
pdf-tiedosto onpi se.

mulle saa kertoa miltä se tuntuu.
fiilaan kans jos liityt yhteisöön: keskenkasvui

Tunteaksesi kolikon ei riitä, että katsot vain etupuolta.
Sinun on käännettävä se ja katsottava myös sen takaosaa.
Tämä on kuitenkin vasta pintapuolista.
Tunteaksesi oikeasti koko kolikon, on sinun porauduttava sen sisimpään. Vain silloin tiedät koko kolikon.

Millainen kolikko sinä olet? Miten katselet toisia kolikoita? :)

- Siinä jotain viime yön pohdintaa, joka manifestoitui tänään päivällä tähän muotoon. :)

This feels like moment of truth.
Being here with you.

Even tough you are just in my mind.
But I know this will be the experience I will have.

Yksinäisyys, kaiho ja rakkaus... Voi vittu mikä sillisalaattipakkaus...
Ajatuksia niin paljon sekasin, pistää pään ihan sekasin...
Mieli liikaa menneessä, ajatukset liikaa tulevassa, mutta minä olen tässä...

Miksi muutos on niin hidasta? Ehkä huomenna...

Kuka näkisi sisälleni, syvälle sieluuni?
Kuka näkisi yksinäisyyteni, avaisi kuoreni?

Vaikka en sanoisi mitään, niin aurinko nousee silti aina...

Minun tieni näyttäköön kuka minä olen.
Ja kun vilja on kylvetty, se on tapahtunut.

se puhu hiljaa ja mä yritin vastailla
vaikka ääni värisi
tuoleissa jotka oli aseteltu ympyrään
kotioloista ja koulusta
harrastuksista ja liikunnasta
ystävistä ja parisuhteista
painosta
sano että pitää syödä
opiskelu kuluttaa
ahdistavaa
hyllyssä kirjoja ad/hd:sta ja hulluista
en kuulu joukkoon
oon normaali
normaalimpi ku se täti
ja nätimpi
ja hoikempi
43 kiloa