IRC-Galleria

http://www.youtube.com/watch?v=dfSrDjeUaAU

Kylmä tuli ihoani raatelee, huudan äänettömästi. Pimeä aurinko nousee, juoksen ottamatta askeltakaan.

Ja kun suljen silmäni vasta todella näen, hänen kasvonsa kirkkaat päällä pohjattoman meren.

Maistan mauttoman suudelman, kiellän kokemuksen kokemattoman. Annan verisateen minut kuivattaa.

Ilves lentää paikalle opastaen, kanssa suden pilvillä ratsastaen. Suljen silmäni ja näen. Musta aurinko nousee.

Pyörivä karuselli päästää äänen viimeisen.
Aika pysähtyy ja olen vihdoinkin... olen vihdoinkin. Olen vihdoinkin olematon.

Ja kaikki alkaa taas lopusta.

Maailma on outo paikka, se on täynnä ihmeellisiä kokemuksia.
Maailma pitää sisällään salaisuuksia ja pelkoja.

Ihmiset haluavat, mutta eivät aina saa.
Mitä siitä pitäisi oppia? Että joskus on valitettavaa?

Mutta jos tarkoitus onkin pelkkä vitutus.
Vitutus siitä, että liikkuu asiasta toiseen ja tulee harmitus.

Joskus on niin vaikea tietää, joskus ei vaan pääse eteenpäin.
Joskus on vaan niin vaikea irrottaa, joskus ei vaan sielu ilmennä itseään.

Miksi, miksi kaikki tämä?
Miksi, miksi vain kämmätä?

Miksi hämätä omaa itseään?
Miksi kärsiä kokematta parastaan?

Miksi kaikki on niin lähellä, mutta samaan aikaan niin kaukana?
Vaikka joskus hetkellisesti tietää, niin miksi se kuitenkin muuttuu kuin häviävä tuhkakasa?

Kuitenkin toivoo aina parasta, mutta riitääkö pelkkä toivo?
Onko avain kuitenkin todellisuuteen luottaminen vai pelkkä hetkellinen kaiho?

Miksi, milloin, missä?
Vaikeita kysymyksiä, kun tulevaisuus on aina vain edessä.

Muutos, sitä aina toivoo.
Kuitenkin ollut ajan orjana jo pitkän aikaa.

Muutos, kehitys, evoluutio. Rakkaus, pelko ja valo.
Ehkä joskus, toivottavasti pian voi kokea sen mikä on.

Päiväni aloitan lonkerolla maistuvalla, sellaisella poreilevalla helmiäisellä.

Kurkkuuni sen kulautan, tyhjän tölkin pöytään kopautan ja uuden tölkin taas auki sihautan.

Sama tahti jatkuu ja jatkuu, kunnes lonkero loppuu ja heikko mies sammuu.

Aamulla muistellen ihanaa lonkeroa ja maistuvia hetkiä.

Glitter venus beautifully Glitter venus goldenly
The one who lights up my heart is you, the girl with the best smileBeing jealous of that pretty girl If only I could be reborn into a girl like her
With the mistaken idea that life may have been a little differentThere also can't be two of the same people I am only charmed by one and only smile in the worldrefrain:
Shine venus innocently Shine venus proudly
Brighten up this world with just your light
Glitter venus beautifully Glitter venus goldenly
The one who lights up my heart is you, the girl with the best smileDoing your nails along with your gaudy make-up Even if you feel that you've become a popular girl
You worry that something is wrong You also don't want to lie, right?If I can't love my plain self Theres no way I can love someone elseFlourish venus pure heartedly The flickering venus is romance
I'll fall in love with you whom I love
Don't look at me with that gaze of your sparkling moist eyes
The one who burns my heart is you, the girl with the best smileI want to say to just you, who was not afraid of laughing
And held your courage "You did your best didn't you"refrainYou are my sun ♥

Sometimes...
I feel like I have lost something.
I feel like the Sun is hiding.
I feel like my Soul is falling.

Now...
But there is something Shining.
I can feel it Burning.

Future...
Release me, release me.
I want to see my full Beauty.
I want to see my full Brightness.
And I want to see you Shining too...

Let it all be Good.

Tässä päivässä ei ollut mitään ihmeellistä. Ei yhtään mitään. Kotitaloudessa Sonja aikoi juoda kastelukannusta vettä (meidän muiden mielestä se purkki oli kyllä vesikannu) ja minä halusin isomman laukun kahvilleni. Muisteltiin ruokapöydässä vanhoja kuten sitä, kun Reija rikkoi hiljaisuuden äikän tunnilla repeemällä open lauseelle: "Asukkaat pakkasivat kassinsa ja muuttivat kaupunkiin."

Reija sit totes ettei jaksa aina tehdä enkun läksyjä, koska ei osaa ja suotta sitä alkaa kuluttamaan pyyhkäriä. Jostain syystä tuo lause oli mielestäni hauska ja hajosin totaallisesti. Nauroin vielä vähän lisää, kun tajusin että omenakiisseli hymyili minulle (pitäiskö hankkiutua hoitoon?). Viis ihmistä tuijotti mua ja todennäkösesti ajattelivat, että nyt siltä irtos viimenenki ruuvi.

Äikän tunnilla piti kirjottaa runo. Mulla alko runosuoni sykkimään (tai sit pulssi vaan kohos) ja kirjotin jotain tätä luokkaa:

Hymy kasvoillani

tunnen maailman
- kauniin sellaisen

olevan lähettyvilläni

Kun kuljin kaduilla
pimeässä yössä

arjen jälkeen

ja vaikka ilta oli pitkä
ja vaikka ilta oli työläs

ja kotiin oli vielä matkaa

sisälläni nousi hymy


Istuin bussissa

sävelet kaikuivat mielessä
kun pisarat valuivat pitkin ikkunaa

Pimenevässä yössä
olin tuntevinani aamun valon

joka sydämessäni pienen liekin sytyttää

Suljin silmäni,
vaivuin uneen

sisälläni rauha ja onni


- Yksin meistä ei ole kukaan

Nauti matkasta kohti minuutta, maapalloa ja olemista... Filosofiaa, tarinointia, runoutta...

http://www.youtube.com/watch?v=dz0s-W9pjMg

He koskettivat toisiaan,
käpertyneinä usvan alle;

unessa taivas oli korkealla
ja he lensivät kauas

ja hitaasti.

Aikaa ei ollut,
kaikki oli tässä.

Sormi liikkuu hiljaa
vatsan päällä

kuin unessa vaipuen
haaveiden polkuja mittaillen

Silloin hän tiesi sen


kosketti toisen unta


kuin yksinäinen tuulenvire
ja uinuva luonto

he näkivät samaa unta


ja niin,
käpertyneinä usvan alle
kun taivas oli korkealla

he varoen, vähitellen
herättämättä toisiaan


olivat yhtä


- sakari mäkelä