Päätäni pudistellen mä nousen seisaalleni Mikeyn vierestä, heitän siihen vielä viimeisen katseen ja painun sitten keittiöön. Mä nostan leivänpaahtimen näkyville, työnnän kaksi leipää sinne ja kaivan sillä aikaa esiin kaapista kaiken tarvittavan, mitä mä tiedän Mikeyn haluavan leipiinsä, eli mansikkahilloa. Mä en tajua, miten se voi maistua sen mielestä hyvää, mansikkahillo paahtoleivän päällä on jotain niin pahaa, että ei voi ollakaan, mutta Mikey tykkää siitä, joten mä olen mukava ja teen ainokaiselle veljelleni sellaisen leivän kun se haluaa. Leivät pomppaavat juuri kun mä olen lusikka tanassa valmiina levittämään hillot niille.