IRC-Galleria

Jos kirkon jäsenmäärän lasku noudattaa aritmeettista sarjaa vuosien 2003-2007 keskiarvojen mukaisesti [1], niin vuosittainen jäsenmäärän laskun lisäys on (27405-16834)/4 = n. 2643. Jolloin 25 vuoden kuluttua kirkosta olisi eronnut 25*(2*27405+25*2643)/2 = 1 511 063 henkeä lisää. Silloin evlutin jäsenmäärä olisi 4 331 550 - 1 511 063 = 2 820 487. Suomen väestöstä se tekisi arviolta 49,6% eli vähän alle puolet.

Kuulostaa positiiviselta, mutta valitettavasti tämä ei tarkoita suoraan ateistien tai rationaalisten lisäystä samassa suhteessa. Muut kristilliset yhteistö, islam ja new age -hörhöily ottaa oman osuutensa.

1. http://fi.wikipedia.org/wiki/Kirkosta_eroaminen_Suomessa

Tulipas sitten täyteen 1v siitä kun erosin kirkosta. :)

Suosittelen lämpimästi muillekkin! Ajatelkaa omilla aivoillanne ihmiset.

Kuten Miia, siis Nathaira, eilisessä merkinnässään kirjoittikin, tämä on yhteisblogimme suloinen alku. Pitemmittä löpinöittä asiaan.

Miia kirjoitti kirkosta eroamisesta, joka nyt hänelle on ajankohtainen asia, koska hän täytti juuri 18, ja erosi kirkosta, kuten oli aikaisemmin luvannut. En kai minä syyllistynyt BLANK:iin? Kun olin vain iloinen siitä, että rakas ystäväni uskaltaa olla erilainen, just like me. Itse täytän 18 vasta syyspuolella tätä vuotta, mutta eipä tuo haittaa. Kyllä minultakin asiaan näkökantoja löytyy.

Ensinnäkin ilmoitan, että aion myös erota kirkosta 18 vuotta täytettyäni. Hyviä syitä siihen Nathaira jo esittelikin omassa blogissaan, mutta haluan syventyä asiaan omalta kannaltani, sillä syymme ja ajattelumme eroavat sittenkin toisistaan.

Eroan kirkosta, koska en näe mitään syytä kuulua ko. laitokseen. On suorastaan väärin, kun meidät kastetaan vauvoina (huom. useimmiten) luterilaiseen kirkkoon. Suomessahan on uskonnonvapauslaki, mutta moinen menettely ei uskonnonvapautta edusta. Eihän pieni vauva voi päättää, haluaako kuulua kirkkoon vai ei. Tätä argumenttia voidaan käyttää kastamisen puolesta tai vastaan, mutta miksi ihmeessä niin pienen vauvan pitäisi kuulua mihinkään uskontokuntaan? Onhan toki seurakunnan päiväkerhoja ja muita, mutta nämä päiväkerhot ym. tulisikin muuttaa aivan tavallisiksi "maallisiksi" päiväkerhoiksi. Tästä sen vain huomaa, miten meille jo pienestä pitäen pakkosyötetään kristinuskoa, joka sitten on "ainoa oikea uskonto". Muu luulo johtaa väistämättä Helvettiin.

Tähän vaikuttaa myös Miian jo mainitsema luterilainen kirkko valtionkirkkona -käsite. Tunnutaan ajattelevan että mikäli ei kuulu luterilaiseen kirkkoon ei oikeastaan kuulu Suomen kansaan, tai on ainakin vaarallinen ja outo tapaus. Kuka hullu nyt ei kirkkoon kuuluisi? Mutta kun kaikki eivät ajattele näin. Eo. on juuri sitä massan mukana menoa, moraalista kypsymättömyyttä. En moiti ketään siitä, että kuuluu kirkkoon, se on tietenkin jokaisen oma asia. Mutta niin on sekin, jos eroaa kirkosta. Miksi siitä on nostettava kauhea hälinä?

Miksi sitten minä haluan erota kirkosta? Parasta aloittaa siitä, mihin ylipäätään uskon, se valaisee asiaa huomattavasti.

Uskon kaikkiin jumaliin. Olen siis tavallaan polyteisti. Uskon, että kaikkialla on jumaluutta. Olen siis myös panteisti. Viime aikoina uskoni on heitellyt ja pyörteillyt, koska olen lukenut tietoa muista uskonnoista. Se on kuitenkin vain hyvä asia, että kyseenalaistan vanhaa uskoani. Sillä se oli juuri se "kristinuskon Jumala on ainoa vaihtoehto" -käsitys, jonka olin oppinut jo nuorena.

Mutta minä haluan ymmärtää muitakin uskontoja. Entä jos ne ovatkin oikeita? Entä jos sittenkin kristinusko on oikea? Entä jos ei ole mitään oikeaa uskontoa. Loppujen lopuksihan uskonnossa on kyse helposta elämästä, sekä kuolemanjälkeisestä "elämästä". On niin helppoa, kun kirkko (tai muu vastaava, riippuen uskonnosta) määrää, miten sinun tulee elää. On hyvä tietää, mitä kuoleman jälkeen on. Sen kuin vain opettelee, mitä uskontonsa asiasta opettaa.

Mutta moinen elämä on kauhistuttavaa! Sehän tarkoittaa sitä, että ihmisellä ei ole omaa kykyä ajatella, eikä tehdä päätöksiä. Miksi sitten mikään taho olisi meille aivot luonut? Jälleen korostan moraalisen aikuistumisen merkitystä. Ja sehän siis tarkoittaa sitä, kun ihminen pystyy itse päättämään asioistaan, mikä on hyvää ja mikä pahaa, mikä oikein ja väärin. En tarvitse kirkkoa päättämään asioista minun puolestani. Ja jos valintani ovat vääriä, sille ei voi mitään. Kaikki ei aina mene, niin kuin haluaisi.

Mihin minä siis uskon? Uskon ainakin itseeni, ja siihen, että jokin ratkaisu on aina olemassa. Uskon kaikkiin jumaliin, ja jumaluuteen kaikkialla. Olen siis polyteisti ja panteisti. Tässä eroamme Miian kanssa, sillä hän on (paremman sanan puutteessa) ateisti, kuten sen jo blogissaan ilmoittikin.

Olen moniuskontoinen, sillä kannatan osuuksia eri uskonnoista, kuten buddhalaisuudesta ja siitä kristinuskostakin. Ja joskus aiemmin olenkin jo puhunut, että ihailen japanilaisia, sillä he kannattavat samaan aikaan monia eri uskontoja. Samoin hindut. Voi kunpa täällä Suomessakin olisi moinen käytäntö. Se olisi oikeudenmukaista jo uskotojakin kohtaan, ihmisistä puhumattakaan. Ja tällöin todellinen uskonnonvapaus toteutuisi.

En enää oikein osaa ajatella mitään uskontoa ylitse muiden, niistä on tullut minulle yksi suuri massa, josta poimin parhaat palat. Hiukan buddhalaisuutta tuolta, pala kungfutselaisuutta sieltä... Sillä monissa uskonnoissa on uskomattoman hyviä elämän- ja muitakin ohjeita. Miksi tyytyä ajattelmaan kristinuskoa, joka itse asiassa on erityisen tekopyhä - mm. ristiretket -, ainoana vaihtoehtona, kun parempiakin ajatuksia löytyy. Pidän kuitenkin edelleen kristinuskon Jumalaa korkeimpana kulmakivenä. En mitenkään palvo Häntä, mutta tunnustan hänet "oikeaksi Jumalaksi", muut ovat "alijumalia", joihin uskomisesta en tiedä, mitä seuraa. Sillä saattaahan olla, että kristinuskon Jumala on väärä jumala, ja vaikkapa Allah "se oikea". Kuitenkin olen mielestäni paremmassa asemassa kuin ateistit, jotka eivät usko mihinkään jumaluuteen. Sillä kun uskoo johonkin, on aina mahdollisuus, että uskoo oikein. Oikeaa uskontoa en tiedä, sen näkee sitten. Ja jos kuoleman jälkeen ei olekaan mikään, eikä uskonto siihen vaikuta, niin ei siinä uskomisessa ole mitään menettänytkään.

Ja vaikka olisitkin kristitty, sinun ei silti tarvitse kuulua kirkkoon. Ihminen on itse oma pyhättönsä, johan se nyt Raamatussakin sanotaan. Usko riittää. Sekin on muuten luterilaisen uskon kulmakiviä. Martti Luther aikoinaan erosi katolisesta kirkosta ja julisti, miten usko Jeesukseen riittää. Ei siinä kirkkoa tarvita. Eikä se jumalanpalveluksissa käynti pelasta, vaikka monet niin luulevatkin. Uskovainen on henkilö, joka uskoo asiaansa. Ei siinä silloin mitään ulkopuolisia järjestöjä tarvita. Toki kirkko voisi olla hyvä uskonvahvistaja, mutta kun se tuomitsee erilaiset, niin mitä jää heille? Kirkko yrittää pitää kynsin ja hampain kiinni vanhasta, eikä uskalla siirtyä uudelle vuosituhannelle. Muut uskonnot valtaavat alaa, ja kirkosta eroaminen lisääntyy. Viime vuoden kirkostaeroamisprosentti oli muuten pääkaupunkiseudulla 19 %. Valtionkirkkomme hoi, milloin tunnustat tappiosi?


Sincerely yours: Saz-san

--- ja Miia jatkaa: Nathaira