IRC-Galleria

No nyt Se lähti! tulee kamala ikävä koko ukkoa.:( yää tulee vasta Sunnuntaina. huoh

Happy birthday my best friend!
Tänään täyttäisit jo 3 vuotta,
aika on mennyt liian nopeesti tuntuu kuin siitä olisi viikko aikaa kun näin sut ekan kerran.

on ikävä sua,
tulisit takas,
paras ystävä!

Puhelimen kohina,
ei yhteistä kotia.
Ikäviä päiviä kun tuntuu epäreilulta
et me ei voida asua yhdessä.
Sä oot tuhannen kilometrin päässä

Aamulla on ikävä.
Päivä siinä välissä menee joten kuten,
mutta sitten illan tullen
se on rumaa et me ei nukuta yhdessä.
Sä oot tuhannen kilometrin päässä.

Mä en tahdo lukea,
minua ei nukuta.
Mä en syönyt mitään
ilman sinua ei enää.
Se on paha et me ei taannuta yhdessä.
Sä oot tuhannen kilometrin päässä

Kenelle juttelet nyt?
Kuka sun kanssasi on?
Nukuitko yksin vai et?
Menetkö autolla vai kävellen kouluun?

Mä en käynyt pesulla enää tänä aamuna.
Mä en kato välitä et miltä minä näytän.
Se on sääli et me ei seota yhdessä.
Sä oot tuhannen kilometrin päässä

Rumaa et me ei nukuta yhdessä,
minun ihoni kaipaa sun kämmentä.
Paha et me ei asuta yhdessä.
Sä oot tuhannen kilometrin päässä.
Tuhannen kilometrin päässä.

Tuli yhtäkkiä haikea olo ku kuuntelin Haltin häät biisiä, haluan Kilpisjärvelle!! Se vaan oli niin ihana reissu sillon kolme vuotta sitte kävin äitin ja Asmon kans pilkkikisoissa siellä ja pääsin käymään Norjan puolellaki Asmon veljen ja sen vaimon kanssa..

Ei voi mitään! tuli vain ikävä sinne

Yhyy, mieli tekis niin suunnattomasti päästä Kaustiselle.
Katsomaan vanhoja tuttuja, rakkaita, ystäviä, ihanuuksia.
Ja tietysti katsomaan Cabareeta.
Fiilistelemään.
On niin kammottava ikävä.
Toisinaan olen jopa katkera siitä, etten enää ole Kaustisella, mutta elämä muuttuu ja jatkuu.
Toisinaan olisi mukavaa pysäyttää kellot tiettyihin hetkiin tai kääntää niitä ainakin takaisin entiseen.
Mutta toisinaan on silti ihan kiva näinkin.

Silti. Kaustiselle ma tahtoa!
Mutta nyt.
Rempalle, koti on pian valmis

Oispa kaikki niinku silloin ennenkin </3

Jotenkin vaan ajattelee että vielä me nähdään,
vielä joskus saan sua halata,
vielä joskus saan kertoa miten tärkeä olet mulle.
Mut ei, ei se oo mahdollista.

Sä olit parasta.

Mun täytyy myöntää, et joskus mul on ikävä sua,
vaik nää yhteiset kuvat alkaa haalistua.
En aio pyytää, en syyttää, en itsee nöyryyttää,
vaan pysyy pois jaloista ja etsiä toista.
Mä oon aina ottanut sen minkä elämä tuo,
ja uskon vakaasti siihen et se vie mut toisen luo.
Mä haluun toivottaa sulle nyt kaikkea hyvää,
ja muistahan joskus myös vanhaa ystävää.

Mulle tää kaupunki on täynnä sun kuvia,
hetkii, muistoi ja unelmia.
Osa niist on häipynyt ajan varjoihin,
mutta osa niistä jää, eikä kuole aikoihin.
Me käveltiin rantaan, jalanjäljet jäi hiekkaan.
Meillä oli jotain kestävää.
Mutta meidän jäljet katos veden virtaan,
ei sitä pystynyt estämään.