IRC-Galleria

1800-luvun lopun ja 1900-luvun alun vasemmiston suurin peikko oli Venäjän tsaari. Tämä oli loogista, koska kyseessä oli Euroopan taantumuksellisin hallitsija.

Vasemmiston oma arvomaailma nousi Ranskan vallankumouksen tunnuslauseesta "Vapaus, Veljeys, Tasa-arvo" sekä uudesta ajattelusta jota olivat synnyttäneet ystävykset Friedrich Engels sekä Karl Marx, joista oli tuleva filosofisen suuntauksen, marxilaisuuden, sekä uusien aatesuuntausten, kommunismin ja sosialidemokratian, aateisiä. Engelsin kirjoitusten takaa paljastuu päivittäin teollisuusköyhälistön kanssa töitä tehneen sosiaalityöntekijän hätähuuto. Marx taas asui usein varattomana Engelsin luona tai tukemana ja teoretisoi pitkälle "kapitalismin" ja "sosialismin" eroja.

Loogisesti seuraten maailmankatsomustaan vasemmistolaiset suorittivat Venäjällä vallankumouksen kesken ensimmäisen maailmansodan sotaväsymystä ja tsaariperhe surmattiin. Alkoi uuden hyvän yhteiskunnan rakentaminen takapajuiselle Venäjälle. Paperilla luvassa oli paljon hyviä uudistuksia: maa-orjuuden lakkauttaminen, kuuden tunnin työpäivä, monia sosiaalisia oikeuksia, eri kansojen ja sukupuolten välinen tasa-arvo jne. Nopeasti kehityksen toteuttaminen salamaniskuna taivaalta osoittautui kuitenkin mahdottomuudeksi ja toisaalta pian vallassa oli taas taantumustellisten ukkojen blokki; itse Lenin muuttui vallassa ollessaan kuumeisesta vallankumouksellisesta arkkikonservatiiviksi. Työläisten paratiisista tuli työläisten vankila. Johtavat marxilaiset teoreetikot kuten Kautsky, Bebel ja Lenin itse kävivät aktiiviseen vastahyökkäykseen feministisiä marxilaisia kuten Rosa Luxemburgia vastaan. Osaltaan Neuvostoliiton tunkkaiseen ilmapiiriin olivat vaikuttamassa sen naapurimaat sekä länsi, jotka sulkivat sen aktiivisesti pois kaikista kansainvälisistä elimistä. Neuvostoliitosta tuli maa, joka eli omassa todellisuudessaan ja jonka kansa oli otollinen hallitsijoidensa levittämille vainoharhoille, joita Stalin tuli sittemmin todenteolla hyödyntämään kun hän toteutti tuhansien kyynelten ja kertomattomien tarinoiden yezhovzinansa, joka huipentui 1936-38 useiden kymmenien tuhansien omien kansalaisten summittaisina teloituksina.

Samaan aikaan lännessä vasemmistolainen älymystö (toisinajattelijoitaan lukuunootamatta) uskoi Neuvostoliittoon ja osasi sulkea korvansa ja silmänsä kauheilta uutisilta joiden kaikuja kantautui länteen sellaisista köyhistä ja kaukaisista maista kuten Ukraina ja Kazakhstan. Moni suomalainen taistolainenkin tosin heräsi todellisuuteen Moskovassa suoritetun opiskelunsa jälkeen: "Neuvostoliittoon mennään kommunistina, pois sieltä tullaan antikommunistina.". Suurin osa lännen vasemmistoa kuitenkin uskoi ennemminkin sosialidemokratiaan kuin kommunismiin, vähemmistö vasemmistosta oli kommunistien takana, toisin kuin vasemmistoälymystöstä. Käytännössä sosia(a)lidemokraattisesta liikkeestä muodostui tärkein demokraattinen elin taistelussa työväestön sieluista länsimaisten demokratioiden sisällä. Ja he voittivat.

Ja näyttää siltä, että yhtälailla sopivasti sokeaa on vasemmistolainen älymystö tänään. Kun vapauden, veljeyden ja tasa-arvon nimeen vannovien vasemmistolaisten suurin vihollinen tulisi olla suurimmat taantumukselliset, pappisvallat ja kansalaisvapauksien vastustajat, voi Suomen ehkä johtava vasemmistolainen älykkö Erkki Tuomioja istua enemmän kuin hyvässä hengessä samassa pöydässä muslimiuskonoppineiden kanssa, jotka haluavat monikulttuurista dialogia käytävän nimenomaan uskontojen välillä ja niitä kunnioittaen, hahmottelemassa eurooppalaista islamia. Olen tässä täysin eri mieltä kuin Tuomioja ja arvon uskonoppineet. Dialogi tulee käydä ihmisten, ei uskontojen välillä. Emme saa tehdä sopimuksia maahanmuuttajayhteisöjen uskonnollisten johtajien kanssa sen mukaan mitä he kertovat yhteisöilleen olevan parasta, vaan heidän maallisten johtajiensa kanssa. Mikä sitten saa Tuomiojan hymistelemään samaan pöytään islamin pappien kanssa? Tuomioja, joka suhtautuu erittäin kriittisesti pitkälle maallistuneeseen luterilaiseen kirkkoomme ja vaatii jopa uskontotieteellisen tiedekunnan poistamista (Tuomioja on selvästi ymmärtänyt väärin uskontotieteellisen tiedekunnan lähtökohdat toimintaansa), haluaa monikulttuurisen dialogin käytävän nimenomaan pappien kanssa. Kyse vain ei ole kristillisistä vaan kristittyjen veljien, islamin papeista, joiden asema yhteisöissään ja useissa kotimaissaan on jo lähtökohtaisesti hallitseviin päätäntä-elimiin kiinteästi kuuluva, ellei suorastaan johtava (Saudi-Arabia, Iran). Kuinka me voimme koskaan saada muslimi-taustaisista maahanmuuttajista omat liberaalimaallistuneet arvomme jakavia kansalaisia jos ateistinen (?) vasemmistoälymystö suostuu ja haluaa käydä dialogin islamilaisen taantumuston kanssa, jonka mielestä nainen on miehen omaisuutta joka kuuluu pitää visusti kotona tai hunnutettuna? En tiedä missä fantasioissa vasemmistolainen älymystö liihottelee tässä yhä suuremmaksi kasvavassa kysymyksessä, mutta sen vasemmiston mitä minä edustan arvoja tulevat vastaisuudessakin olemaan liberaalius ja taantumuksellisten vastustaminen sekä yhä ajankohtaiset vapaus, veljeys ja tasa-arvo.

Kiinnittäkäämme enemmän huomiota maahanmuuttajiemme ihmisoikeuksien toteutumiseen ja vähemmän huomiota heidän uskonnollisten johtajiensa halujen toteutumiseen. Peace.