Pitäis tässä 13 minuutin päästä olla siis nii vitu hiljaisuus, ni tuli yhdistettyä musan kuuluvuus kaiuttimiin vahingossa siten että se oli nii vitu isolla :D:D:D Saikoha toi naapurin mummo sydärin =(
Vihdoinkin minä sain sen! Kotimaisista huippuartisteista koostuva Laulava sydän -kokoelmasarjan kohokohta, Beatles-covereita sisältävä albumikokonaisuus tuli viimein oikeaan osoitteeseensa. Harvoin sitä on tullut ahmittua kokonaista tupla-cd:tä yhdeltä istumalta tarkasti biisejä analysoiden. Sen vuoksi ei auta kuin kirjoittaa ylös, mikä oli lopputulos - oliko levy odotuksen arvoinen?
1. Tommi Läntinen - Kun hänet silloin nähdä sain (I saw her standin' there)
Menevä rock-ralli - juuri niin kuin pitääkin. Läntisen ääni sopii erinomaisesti juuri tähän biisiin. Ei erityisen omaperäinen, joskaan tällä kertaa muutosten vähäisyys on ehdoton etu. Lyriikatkin ovat kääntyneet suomeksi uskollisesti ja luontevasti, joten kokonaisuus on ehdottomasti onnistunut.
Arvosana:
2. Eero & Jussi Raittinen - Salaisuuteni (Do you wanna know the secred?)
Näistä jäpiköistä en ole koskaan erityisemmin pitänyt (muutamaa poikkeusta lukuunottamatta) ja se mielessäni tästä biisistä jäi vähän puutteellinen olo. Eihän tämä huono ole, mutta vähän hengetön kieltämättä. Käännös ei ole luonteva, esitys on rutiininomaista ja kokonaisuus on muutenkin lattea. Mutta ei huono.
Arvosana: -
3. Laura Närhi - Meidän yhteinen (With Love From Me To You)
Ei ei ei. Nyt on hieno kappale pilattu. Närhi loilottelee kuin kesäterassilla pilaten kaiken sen, mikä teki Beatlesin esityksestä klassikon. Olkoonkin epäreilua verrata maailman parasta yhtyettä suomalaiseen tähdenlentoon, mutta vähän enemmän yritystä olisi voinut odottaa. C'moon!
Arvosana: - -
4. Nylon Beat - Hän on sinun (She loves you)
Nylon Beatin tytöt ovat elementissään - ärsyttäviä kuin mitkä, mutta silti formaatissaan mukiinmeneviä. Itse biisi on kääntynyt luontevasti, on menevä ja henkii alkuperäisteoksen keveyttä ja raikkautta.
Arvosana:
5. Eero & Jussi Raittinen - Kaikki rakkauteni (All my loving)
Räkä-ääniset ukkelimme parantavat toisella yrittämällään, mutta eivät edelleenkään ylle erityisen loistavalle tasolle. Biisi lentää, mutta esittäjät rajoittavat.
Arvosana:
6. Nylon Beat - Jos käden annat vain (I wanna hold your hand)
Nylonien toinen veto taas on edellistä heikompi. Tällä kertaa biisi olisi vaatinut hieman villimpää lähestymistapaa toimiakseen, tämä jäi hieman heikoksi. Silti ihan ok yritys.
Arvosana: -
7. Eija Kantola - Kuiskaa (This Boy)
Kyseessä ei ole Beatlesin parhaimpia biisejä, eikä cover ollenkaan asiaa muuta: tylsä. Kantola henkäilee ja venyttelee turhan iskelmämäisesti, johon 50's soundit sopivat huonosti. Unohdettava.
Arvosana: - -
8. Kari Pesonen - Kovan päivän ilta (Hard Day's Night)
Tämähän jo vähän rokkaa! Ja sietääkin: onhan kyseessä yksi Beatlesin parhaita rock-kappaleita! Pesonen hoitaa laulun tyylillä, rytmi on kohdallaan ja kokonaisuudessa on mukaansatempaavuutta. Vähän villimmäksi olisi meno vielä saanut yltyä, silloin kolkuteltaisiin huippupisteitä.
Arvosana:
9. Topi Sorsakoski - Olet rakkain (And I love her)
Tämä artisti on niitä, joista jotkut pitävät aivan valtavasti. Ja minä en kuulu heihin. Hyi helvetti. Onko tällä tekotaiteellisuudella mitään rajaa?
Arvosana: - - -
10. Ville Pusa - Hyvin menee (I feel fine)
Ehkä edellisestä johtuen tämä tuntuu jo heti paremmalta. Meininkiä löytyy, Pusa on ihan ok ja sanoitus on luontevaa. Ei muistettavimpia biisejä, mutta erinomainen piristysruiske edellisen järkytyksen jälkeen.
Arvosana:
11. Jiri Nikkinen - Apua! (Help)
Jeah! Suomen suurin Beatles-fani on kehissä. Ja lopputuloksesta huomaa rakkauden sekä alkuperäisbiisiä että itse bändiä kohtaan. Käännös on uskollinen, luonteva (mistä ropisee jo rankasti pisteitä tämän biisin kohdalla!) ja ennen kaikkea hyvin esitetty, sillä mukana on sitä toivottua villeyttä ja vekkulia meininkiä. Ehdottomasti albumin parasta antia so far.
Arvosana:
12. Pekka Ruuska - On paras tunteet piilottaa (You got to hide your love away)
Hyvä veto tämäkin. Ruuska tavoittaa coverissaan loistavasti alkuperäiskappaleen hengen ja ajatuksen, ja - mikä tärkeintä - onnistuu kääntämään sen myös kuulijalleen.
Arvosana:
13. Katri Helena - Matkalippu (Ticket to ride)
Katri Helena on niin outo valinta tämän kappaleen laulajaksi, että täytyy ihmetellä, miksi tämä toimii niin hyvin. Ylimääräinen "rock-korostus" tosin ärsyttää, eikä kertosäkeen töksähtelylle voi antaa anteeksi, mutta pääasiassa tämä onnistui yllättämään positiivisesti.
Arvosana:
14. Laura Närhi - Eilinen (Yesterday)
Toinen Närhen kappale... ja sulatti sydämeni täysin! Hämmästyttävää herkkyyttä tavoittava kappale jousisovituksineen on äärimmäisen kaunis näkemys yhdestä Beatlesin kauneimmista balladeista. Ja osaahan se Närhikin laulaa - jopa hyvin!
Arvosana:
15. Jiri Nikkinen - Norjan puu (Norwegian wood)
Tämä kappale on mahdotonta kääntää menettämättä jotain olennaista sen monimerkityksellisestä kokonaisuudesta, joten täytyy taas nostaa hattua sille, miten Jiri Nikkinen on aihetta lähtenyt käsittelemään: lopputulos on erilainen, omanlainen, mutta silti ehdottomasti Beatlesin kappale ja vielä kovasti Norwegian woodin kaltainen sellainen. Raikas ja hyväntuulinen kokonaisuus tuntuu kestävän liian vähän aikaa.
Arvosana:
16. Ville Pusa - Michelle
Uskollinen käännös, joka kuitenkin sortuu suomennoksessaan lainaamaan lyriikka-apua ranskan kauniista kielestä - mutta se toimii. Pusa laulaa hyvin, ja kyllä se Michellen sydän tälläkin sulaisi.
Arvosana: + +
17. Mari Rantasila - Tyttö (Girl)
Ovela veto laittaa nainen laulamaan rakkauslaulua tytölle. Tällä kertaa se kuitenkin kannattaa, sillä lopputulos on hyvä ja onnistunut veto niin käännöksenä kuin esityksenäkin. Lennonin herkkyyttä Rantasila ei tavoita, mutta vertailupohja lienee jälleen liian korkea.
Arvosana: + +
18. Eija Kantola - Hei pojat (Day Triper)
Onko tämä sama kappale? Melodia ja musiikki ovat tutut, mutta sanoissa ei tunnu olevan mitään samaa. Ei tämä silti huono ole, joskin hiemaan kyseenalainen yksinkertainen rallatus.
Arvosana: +
19. Katri Helena - Eleanor Rigby
Hmm... No juu, tässä vaiheessa Katri Helenan ääni alkaa jo hieman ärsyttää. Sovitus on mukiinmenevä, käännös uskollista ja kaikki muuten kohdillaan, mutta jokin tässä nyt perustavanlaatuisesti mättää. Ja tämän biisin kohdalla jos milloin se on kohtalokas virhe.
Arvosana: -
20. Anneli Saaristo - Keltainen jäänsärkijä (Yellow Submarine)
Tämä on hauska! Saariston ääntä ei ollut aluksi tuntea, mutta loppujen lopuksi hyvin energinen esitys humoristisella vivahteella vetää suupielet ylös. Alunperin Simo Salmisen ja Spede Pasasen tekemä käännösversio toimii erinomaisesti näinkin.
Arvosana: + +
21. Jore Marjaranta - Kaikki yhtä ympyrää (Got to Get You into My Life)
Jotenkin pidän Marjarannan tulkinnasta, vaikkei tämä missään nimessä ole levyn parhaita. Revittelyä ja meininkiä löytyy, eikä kappalekaan ole huono. Ihan ok.
Arvosana: +
22. Pepe Willberg - Rööperiin (Penny Lane)
Tämä on jo tavallaan klassikko, joten se lienee epäreilussa asemassa muihin kappaleisiin nähden. Mutta entä sitten? Kyseessä on kuitenkin helvetin hyvä biisi - niin coverina kuin itsenäisenä teoksenaankin. Kestää useita kuunteluita.
Arvosana: + + +
23. Kari Pesonen - Mansikkamaa (Strawberry fields forever)
Asenneongelma: John Lennonin kappale on niin ylittämätön, ettei mikään jäljitelmä voi olla hyvä! No, kovasti Pesonen kuitenkin yrittää ja lopputulosta voi luonnehtia onnistuneeksi aina käännöstä myöten, mutta silti...
Arvosana: + (+)
24. Anneli Saaristo - Hän lähtee pois (She's leaving home)
Vaikken Saaristosta laulajana erityisemmin pidäkään, on myönnettävä että tämä tulkinta onnistui vangitsemaan. Tunteitaherättävä kappale, joka henkii paitsi alkuperäiskappaleesta tuttua surumielisyyttä, myös perisuomalaista katkeruutta. Ja se on aika pikantti lisä.
Arvosana: + +
25. Pave Maijanen - Kaupungin harmain mies (When I'm 64)
Ihan hauska jäljitelmä, jossa on kiva tunnelma. Maijanen jammailee omaan tapaansa, eikä sovituksessa ole otetut juuri harha-askeleita. Ei pahaa sanottavaa.
Arvosana: +
26. Pave Maijanen - Riski Riitta (Lovely Rita)
Hämmästyttävän beatlesmainen kappale! Ei aivan yllä Nikkisen tuotannon tasolle, mutta hyvin onnistunut cover joka tapauksessa. Sanoissakin on käytetty tarpeeksi mielikuvitusta.
Arvosana: + +
27. Mari Rantasila - Rakkautta vain (All you need is love)
Tässä laulussa jos missä olisi ollut potentiaalia vaikka mihin, mutta hämmästyttävän hyvin ollaan metsään menty. Ei tämä ole mikään rauhan liikkeen tunnuslaulu, joka saa ihmiset miettimään sotien ja vihan järjettömyyttä, tämä on ihan tavallinen tylsä, hajuton ja mauton rakkauslaulu! Ei ei ei, miksi!
Arvosana: - - -
28. Hector - Hassu huilumies (Fool on the hill)
Tämä on jotenkin niin Hectorille sopiva kappale, että ensialkuun tätä ei edes mieltäisi pelkäksi coveriksi. Eikä se tarkemmin ajateltuna sitä olekaan, vaan Hectorin oma näkemys McCartneyn kappleesta ja sen teemoista. Erittäin hieno kappale.
Arvosana: + + +
29. Kirka - Lady Madonna
Kyllä mestarit osaavat. Menevä, sujuva, luonteva ja onnistunut kappale!
Arvosana: + +
30. Kirka - Hei Jude (Hey Jude)
Hetkinen hetkinen... Kirka laulamassa Hey Judea? Voiko tämä toimia? Pienestä torjuvasta ennakkoasenteesta huolimatta yllätys kyti heti pinnan alla: tämähän on helvetin hyvä! Vaikuttaa suorastaan Kirkan omalta kappaleelta, mutta vangitsee silti alkuperäisen laulun hengen. Todella hyvää työtä!
Arvosana: + + +
31. Pekka Ruuska - Elämältä halua en enempää (Ob-la-di, Ob-la-daa)
Hmm... mitähän tästäkin nyt sanoisi? Ihan hauska yritelmä, jossa on letkeä meininki ja hyvä tarttuva tahti. Ehkä vähän unohdettava.
Arvosana: +
32. Eero Raittinen - Viidakko Jim (The Continuing Story of Bungalow Bill)
Siis mitä helvettiä? Lennonin loistava, monitasoinen tarina luonnon keskellä harhailevasta Billistä on muutettu älykkyydeltään Viidakon Ykä -leffaa muistuttavaksi lastenlauluksi? Uskomaton harhalaukaus, ehdottomasti levyn karmeimpia kappaleita. "Pyssys on pam" ????
Arvosana: - - -
33. Topi Sorsakoski - Kitara soi murheissaan (While my guitar gently weeps)
En taida edes viitsiä sanoa mitään. Kamala juopuneen miehen karaokelauluversio George Harrisonin uran hienoimmasta kappaleesta on jo jotain niin anteeksiantamatonta...!
Arvosana: - - -
34. Tommi Läntinen - Se jokin (Something)
Kiitos Tommi! Tämän kappaleen ansiosta Harrisonkin sai oman asiallisen tulkintansa. Käännös on tarpeeksi uskollinen ja luonteva, mutta jotain siihen loistavaan vaadittavasta silti puuttuu.
No joo, luonnollisesti alkuperäisteoskaan ei kuulu Beatlesin terävimpiin teoksiin, mutta tämä kappale on jotenkin outo. Popedan esittämänä tämä meni vielä huumorista, mutta Marjarannan paljon "vakavampi" esitys aiheuttaa ainoastaan ristiriitaisen olon. En todellakaan tiedä, mitä tästä voisi sanoa. En edes tiedä, pidinkö tästä.
Arvosana: - / +
36. Jiri Nikkinen - Elekieltä (Here comes the sun)
Sieltä tulee ehta klassikko! Nämä Nikkisen kappleet vain ovat niin hyviä. Paljossa omassa on jotain ehdottoman tuttua ja hienoa. Pidän tästä!
Arvosana: + + +
37. Pepe Willberg - Ovensuu (The Long and windin' road)
Tämä tuli yllätyksenä: erittäin kaunis ja hieno kappale! Miten Willberg onnistuukin ehdottomasti omanlaisessa tulkinnassaan tavoittamaan näin hienosti ne samat suuret tunteet, jotka tekivät McCartneyn kappaleesta klassikon? Eipä olisi löytynyt parempaa tapaa lopettaa tätä levyä. Beatles lives!
Arvosana: + + +
Epätasainen levy kallistuu loppujen lopuksi positiivisen puolelle. Ansioituneimmat artistit, Nikkinen, Willberg, Läntinen ja Kirka pelastavat paljon siltä, minkä Topi Sorsakoksen kaltaiset amatöörit uhkaavat menettää. Mutta eihän mikään kokoelma voi sisältää ainoastaan hyviä kappaleita, eihän?
Kyllä tämän levyn voi joskus kuunnella uudestaankin.