"Mitä todella haluan? Kasvaa isoksi, ainakin vapaaksi, itsenäiseksi, lopettaa pelkäämisen ja monta muuta lapsuuteen kuuluvaa asiaa. -- Olen tehnyt monia asioita vain, koska olen pelännyt ja halunnut juosta karkuun."
kioto kohotti olkapäitään.- en mä tiedä. ehkä. mä varmaan sairastun, jos en pääse kohta laukeamaan, räjähdän tai jotain. tää ei voi olla terveellistä. ihan kipeet paikat. kioto painoi nyrkillä haaroväliään teatraalisesti irvistäen.
biseksuaaleista on sanottava sen verran, että ne haluaa kaiken. ne on ahmatteja eikä osaa valita.
" mä mietin sitä kiotoa" nukke sanoo äkkiä. - "oon joskus ajatellut että on ihmisiä, joihin sairastutaan,niinkuin
tauteihin sairastutaan eikä niiden kanssa voi seurustella, koska taudit ei tee sopimuksia.
Jonain päivänä vaan parantuu.
"tarkoitat että kioto on joku flunssa?"
"luulen joo"
Kun mikael ja kusti olivat kyllästyneet vieraisiin ja koko perheeseen, he livahtivat tutkimaan taloa. Perheen
makuuhuone oli pahempaa kuin sketseissä. päiväpeitto oli suorassa, hyllyssä oli hääkuvia, kuvia vanhemmista,
lomareissuilta, pojasta urheilukentällä.
"arvaa mitä tällaisessa lemmenpesässä täytyy tehdä?"kusti kysyi ja kietoi kädet mikaelin ympärille.
"ole sä mun sihteeri, mä olen uroksesi" Mikael virnisti.
"pidetään kiirettä, ne on tulossa nukkumaan" hän sanoi
"ilman muuta, tipu" kusti sanoi ja tarrasi mikaelia takapuolesta. Mikael kihersi omaan osaansa eläytyen.
Kusti suuteli mikaelia ja työnsi tätä edellään kohti sänkyä. Mikael liu'utti käsiään pitkin kustin selkää ja
päästi kustin availemaan haalariaan. "oot ihanan aivoton, tipu, ja sul on kivat ryntäät, nyt mä otan sut"
"ota" kikatti mikael
Ja kusti kiskoi mikaelin haalarit lantiolle ja kaatoi tämän sängylle tyynykasaan.
Ja juuri silloin alkoi tapahtua. Rääkäisy, Verinaarmu kustin käteen. ilmassa haroavia piikkejä kuin hulluksi
tulleessa haarukassa....
Sinun takiasi kusti. Että näkisit, miltä näyttää valhe, toisten toiveiden varaan rakennettu elämä. sinun täytyy
löytää oma valheeesi kusti. kenelle sinä valehtelet? ja myös - ja nyt ole tarkkana- kuka valehtelee sinulle.
pidä seuraavia minuutteja lahjana. pienenä tuuppauksena kohti vastauksia. sofia otti pöydältä videokasetin ja
avasi telvision alla olevan kaapin, josta paljastui videolaite.
kuva heilui. Kuvassa oli kioto.
-mistä unelmoit kaunis kioto? ääni oli mikaelin
kioto hymyili. -ehkä tällä on joo jotain tekemistä sen kanssa. ainakin välillisesti.
"kerro ihmeessä" mikaelin ääni maanitteli. kioto hymyili yhä. "kyllä me voidaan naida, siis mun puolesta" hän sanoi
kustin sydän jätti lyöntejä väliin.
-ja sitten jotain tuoreempaa" sofia sanoi ja työnsi nauhuriin uuden nauhan.
Kioto ja Mikael seisoivat tuntemattomassa mustalla muovilla vuoratussa huoneessa.
kuva välähti, vaihtui ja sitten tuli pimeä, melkein pimeä.
mustan huoneen seinustalla hääräsi kaksi epätarkkaa hahmoa. huohotusta. "mikael! mikael! ooooot ihana. otan sut,nyt!"
naurua ja lisää huohotusta. kusti tunnisti äänen se oli kioton. mikael ja kioto naivat? sofia pysäytti nauhan.
kusti istui jäykkänä vain sydän liikahteli rintalastan alla. hirvittävän pimeä.
pimeys kustin sisällä levisi, rutisti hänen keuhkonsa kasaan, esti happea kulkemasta.
..että jos meinaatte tahtoa lukea sen ilman spoilausta
niin ÄLÄ lue tätä merkintää
Kusti
MAYDAY
eikä siinä missä kuuluisi olla mikael ole enään mitään.
Ja minä puristan silmäni kiinni ja käteni nyrkkiin ja huudan sille, jota ei ole:
-tämän teit perkele! haista vittu!
Ja sitten kun en jaksa huutaa puhun tavallisella äänellä:
-Mikael. Täällä on paskaa. Mä en jaksa. Sä olet paska. Ja joskus kuiskaan:
-Mikael. Mäkin haluan kuolla. Sä lupasit, ettet ikinä jätä mua.
Ja katso mitä tapahtui. Sä upposit.
Kioto tosin sanoo, että Mikael kulkee kannoillani myös maissa. Toivon, että hän
on oikeassa, mutta en tiedä. En näe enkeleitä
Kioto
Minä olen hukkunut monta kertaa. En niinkuin Mikael. En todella. Olen hukkunut
kuvainnollisesti. Sitä minä tarkoitan. Minulle on tapahtunut paljon asioita.
Aina välillä joudun tarkistamaan asioita muilta. Mitä todella tapahtui? kertokaa!
mutta entä jos muut valehtelevat? mitä jos he laittavat sinut vankilaan sovittamaan
väärien ihmisten tekoja? Jos et tiedä, mitä on tapahtunut, joku muu saattaa päättää
alusta tai ainakin lopusta. silloin kaikki tärkeä voidaan ottaa sinulta pois tuosta
noin vain, koska se sopii tarinaan, jonka joku muu, et sinä itse, on kirjoittanut.
tapailen mikaelia melkein päivittäin. Tapailen häntä samalla, kun tapailen Kustia.
Missä Kusti, siellä Mikael. Se on enemmän totta nyt kun mikael on kuollut.
Kusti ei näe Mikaelia, mutta minä näen. Minulla on sellaiset silmät.
Mikael
Ei saa jäädä pinnan alle. Ei saa hätääntyä, täytyy juosta portaat yläkertaan ja hypätä kannelle,
jossa loistaa päivä kirkkaana, vetää märät vaatteet päältä, heittäytyä kustin viereen selälleen.
On liian kylmä. On hirveän kylmää. Mikael yrittää uida nousevassa virtauksessa ulos.
veden alla ei saa hengittää.
Ei saa hätääntyä, Mikael ajattelee ja alkaa vahingossa hengittää.
Mikael ui ulos laivasta ja elää nopeasti aika kauniin ja yksinkertaisen elämän. Hän vetää kuin
taikuri hatusta päiviä, viikkoja,kuukausia. niistä jokaiseen kuuluu Kusti.
Mikael ajattelee Kustia.
Ruumis alkaa kouristella.
Mikael kuolee viisitoista minuuttia yli puolenyön.
Minä kuolin haaksirikossa vuosi sitten. Kuoli hukkumalla, luki lehdessä. Katosi myrskyssä,
luki toisessa lehdessä. In memoriam, luki kuolinilmoituksessa. Kaipaamme sinua. Emme koskaan
unohda. Elät ikuisesti mielessämme. Kaipaamaan jäävät...
Niinhän se ei tietysti mene. Olen Mikael ja enkeli, tehtävänä suojeleminen.