oon iha törppö!!!!!!!!!!!!!! onks se sana ok oon iha tyhmä rupeen itkee ku haluun mun hiukset takas!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!! ok lopetan tällasen hius angstin XDXD
En koskaan tuu saamaan elämää täydelliseks, aina tunnen itteni jollain lailla kateelliseks, surulliseks, masentuneeks ja liian väsyneeks, vihastuneeks, vittuuntuneeks ja maailmaan ärtyneeks.
Mul näit jänniä unia riittää.
Tuli vaa yht äkkii mieleen mun viime yön uni, WOW, mä en varsinaisesti kuollut siinä ! :O
Pitkäst aikaa semmone uni mis joku ei tappanut mua!
Ei, se ei liittynyt millään taval yks sarvisiin tai smurffeihin.
Näin vaan semmost ... jännää unta .... missä mä menetin kaiken mulle rakkaan ja syyn elämiseen...
Ja sit vaa juoksin ympäri keskustaa ja huusin ja itkin ja mietin kenel voisin soittaa mut tajusin ettei mul oo enää ketään ja argh ! ;___;
Nii ja sit rupesin ihan paniikis miettii et miten tapan itteni ku en jaksanut enää sitä täydellistä henkistä romahdusta o_o
Sit heräsin.
Haluun takas ne unet mis kuolen heti, toi oli perseest ja vaik se oli unta, ymmärsin ettei mul oikeesti oo montaa ihmistä kehen voisin turvautuu jos kaikki menee vituiks. :c
-Miksei munki elämä vois olla vaa rentoo ja helppoo..
okei, oon kyl iha ite valinnu tieni ja urheilun.. mut sitä mä en kestä enää et mulle huudetaa joka helvetin päivä. taas sellane tunne et mä haluun poiiiss... kyyyneleet silmis yksin pimeessä huoneessa. Mikään ei auta mun tilanteeseen. Miksi ? Taaska en tehny mitään väärin.. :( Haluun vaan poiiiiisss.... Pelottaaa, mä en sais yhtää ol yksi, masennun heti yms... vittuuuuuuuuu. Aina ku jotkut ihmiset näkee mut, oon helvetin ilonen. Mut ku oon yksin omassa huoneessa, muutun iha erilaiseks. Sillon mikään ei oo enään hauskaa ja alkaa se ainainen masennus. Ku pääsis täältäki pois ni elämä hymyilis.
The day that u hurt me The clouds cast a shadow on us And I hope that ur happy we're even now, so cry baby cry
Oon ystävä mustelmien Tarpeeksi niistä saa mä en
Siks vaik sun kanssa leikkimään Ei jäisi hai tai härkäkään Täs oon taas ilman kypärää Mä tarvitsen mun haavoja Syviä ja suolaisia
Kun mikään ei tunnu miltään Kipu korvaa ystävää
Joka ei jätä milloinkaan
Nöyränä vartoo vuoroaan
Kun mikään ei tunnu miltään Kipu korvaa ystävää
mä masennun taas, en jaksa tätä paskaa ei tätä paskaa päiväst toiseen voi jaksaa sydän raiskattu, tunteet huutaa tyhjyyttään vieraitten katseet saa vihan sisälläni syttymään se täyttää mun koko kehoni ja koko mieleni pää huutaa pahuuttaan ja päästän irti kieleni se sylkee kaiken tuskani sisältä ulos hetken luulen parantuneeni, sama lopputulos kirous ei päästä musta irti, ei jätä mua koskaan enkä pysty tätä edes kellekkään kostaa tämä olen minä, ja tälläsenä pysyn mut silti, miksi, miksi mä kysyn miks just minä, miks mulle tää taakka tätä oon joutunu kantaa syntymäst saakka ja aina tuun kantaa, siihe asti kunnes kuolen siihen asti joudun päiväst päivään kantaa tän huolen en voi olla varma mistään, mun elämä on katalaa onni mun elämässä on vaa niin hataraa se loppuu ennenku pääsee ees alkamaan epätoivoo ja surua joudun tääl kantamaan ei tää tästä paremmaks voi muuttuu tai vaihtua mun elämän iloni alkaa pikkuhiljaa kuihtua kai joku päivä pääsen täst kirouksesta pääsen eroon sinä päivänä mä nukahdan onnellisena kalman kehtoon