Orion tuli tänään Pääkkösentien päähän. Sen sateen kiillottamat kyljet hohtivat kesäauringossa, kun virta-avain kääntyi pesässä viimeisen kerran. Se käynnistyi kuin kuusitoistias, kulki kuin juna ja ärjyi kuin elämänsä parhaita vuosia elävä tiikerikissa. Parkkipaikalle kaartaessaan sen liikkeen linjan kauneus löi keuhkot tyhjiksi. Pää pystyssä se odotti, kun siitä irrotettiin viimeiset omistamisen merkit, aurinkolipan päältä vietiin vara-avain ja tuulettimesta turbo-lätkä. Hanskalokerosta riistettiin huoltokansio ja takakontista varoituskolmio. Siihen jätin sen - alasti, raiskattuna, yksin.
Anteeksi. Sinä et ansainnut tätä. Mutta minä rakastin sinua, uskothan sen?