Tämä tarina kertoo pojasta nimeltä Riku. Riku on tavallinen lapsi, joka asuu
tuhkakupissa äidin, isän ja isoveljensä kanssa. Kotona Riku viettää aikaansa
ravustamalla appelsiineja. Yleensä Rikun isä, Erkki, auttaa häntä ravustuksessa.
Samaan aikaan Rikun äiti, Pratta-Haija, jota yleensä kutsutaan vaan nimellä Pirkko,
koska perhe halusi sen olevan Puikko, siivosi tuhkakupin pohjaa, koska se oli ajanmyötä
päässyt likastumaan. Rikun isoveli on kala. Kukaan ei tiedä miksi Rikun isoveli on kala.
Perhe ei ole jaksanut ottaa siitä selvää. Rikun koti on hyvin pieni, koska puolet kodista
on lillunut pois. Kotona Rikulla ei ole omaa huonetta, joten hän nukkuu keittiönpöydän
alla. Läksyt hän syö välipalaksi ja popsii myös muutaman ravustetun appelsiinin sen
lisäksi. Puikko, eli äiti, ei ikinä tee ruokaa muille kuin Kala-veljelle. Tämän takia Riku
pitää hyvin paljon veljestään (ei sarkasmia). Rikun isä Erkki on taas ostamassa uutta
taloa heille. Erkki haluaa muuttaaa, koska ei pidä asuinympäristöstään. Riku muistaa
vieläkin sen päivän kun isä tuli umpisokerihumalassa kotiin ja kirosi sitä, kuinka hän
vihaa naapurin räksyttävää lehmää. Rikun kotipiha on hyvin sopiva hänen ikäisilleen.
Pihalla on miinakenttiä ja rutto-perunapeltoja. Riku usein katselee ikkunasta, kuinka
kaloja, ihmisä, koiria ja lanttuja lentelee ilmaan kun miinakentällä alkaa räjähdellä.
Riku on tottunut siihen, että kouluun mentäessä pitää laittaa aina kumisaappaat
jalkaan, jotta pihalla olevat verilätäköt eivät tahrisi housuja. Koulussa Riku silppoo
kyniä ja repii kaikki kirjat joita hänelle annetaan. Opettaja ei pidä siitä, kuinka
huonosti Riku silppoo kynät ja jättää ne luokan hiirenkoloon. Riku tahtoi tanssia
sateessa sammakon kanssa, mutta opettaja kielsi sen, koska ei saanut aamulla
sokerijuurikasta. Koulun loputtua Riku lensi kotiin syömään läksynsä, koska
hänellä oli nälkä. Riku meni olohuoneeseen ja etsi sohvan alta pölypunkkeja.
Erkki, joka oli etsinyt uutta kotia oli vihdoin löytänyt hyvän asunnon.
Puikko oli friteeranut Rikun isoveljen juhlaruokaa varrten. Yhdessä perhe juhli
uuden asunnon löytämistä ja alkoivat heti ruoan jälkeen pakkamaan tavaroitaan.
Rikulla ei ollut paljon pakattavaa, joten hän auttoi pakkaamaan kuolleen iso-
veljensä tavaroita. Uusi koti oli vanha tonnikalapurkki kaupungin laidalla.
Kodin pihalla oli palanut nurmikon jämä ja puusta roikkui hirttoköysi. Erkin mielestä
oli hyvä, että he muuttivat, koska hän olisi muuten tullut hulluksi naapurin lehmän
räkätyksestä. Riku oli iloinen, koska oli saanut oman huoneen uudesta asunnosta.
Huone oli pieni ja homeinen, sekä nurkassa oli kurna. Erkki ja Puikko päättivät,
ettei Riku ollut vielä tarpeeksi vanha nukkumaan sängyssä, joten Riku sai huonee-
seensa myös lattiamaton. Uudessa asunnossaan Riku ja hänen vanhemmat elivät
onnellisena loppuun asti, paitsi seuraavana päivänä muutosta tapahtui kauheita.
Lattialla oli koiranpissa ja perhe kuoli hitaasti sekä kivuliaasti leivänmuruihin.
Poliisit tulivat tutkimaan kuolintapaa ja paljastuikin, että leivänmuruset olivatkin
pannukakunmurusia.
The Loppu
|Open kommentti|
Ahkerasti kirjoitettu, kerronta etenee sujuvasti.
Tyylivalinta... sanaa jouduin kauan etsimään... surrealistinen,
kuin Dalin taulut. miinakentät ja isoveljen tappaminen
menivät hiukan minun makuni yliö.