IRC-Galleria

Tiedot

Luokittelu
Pelit
Perustettu
12.4.2005
Tilastot
Käyntejä: 383 (1.7.2008 alkaen)
« Uudemmat - Vanhemmat »
Peli: Medal of Honor Allied Assault Breakthrough.

Alusta: PC.

Laitevaatimus: Noin kymmenvuotias kone riittää.

Testikone: Ei oikein päässyt putkiammukseen mukaan.

Kyseessä on toinen lisäosa peliin Medal of Honor Allied Assault. Spearhead oli joiltakin osin jopa parempi kuin emopeli, vaan tämä Breakthrough puolestaan osoittautui oikeaksi bugikimpuksi johon eivät auttaneet päivitykset tai muutkaan vippaskonstit. Alku tuntui samanlaatuiselta mitä edellinen lisäosa hiekkamyrskytaisteluineen ja italialaisjoukkojen kurmoottamisineen. Mutta leikki loppui lyhyeen. Siinä vaiheessa kun pääsin sisiliaan ukot jumittuivat paikoilleen eikä edes 20 kuulaa kalloon kaatanut vastustajaa. Tavallisella miehellä ei olisi ollut päätä siinä vaiheessa ollenkaan, kovia poikia nuo sisilialaiset. Ja koko loppupelin kävelin ympäriinsä ja ihmettelin paikalleen jähmettyneitä ukkeleita.

Enpä oikein tiedä miten tästä eteenpäin pitäisi jatkaa koko juttua. Arvostelun kannalta materiaalin pelaaminen jäi lyhyeen ja Sisilian jälkeen tuleva italia jäi näkemättä kokonaan. Joten olen aika ohuella jäällä. Toisaalta jos pelin lisäosa on julkaisukelpoisena näin "hyvin" toimiva niin pitää kait antaa pisteitä sen mukaan.

Alussa kuultut äänet olivat hyviä, samoin ääninäyttely. Ympäristö oli myös yllättävän naamioitua putkea 2003 valmistuneeksi lisäsisällöksi. grafiikat myös vaikuttivat hiukan paremmilta äitipeliin ja ensimmäiseen lisäosaan verrattuna. Muuten peli oli samaa vanhaa ammuskelua ja eteen pomppivia vihollisia. Tämä lyhyt pyrähdys ei tarjonnut mitään uutta. Sitä samaa vanhaa kaavaa jota nolkytluvun alussa lähes jokainen toiseen maailmansotaan keskittynyt peli tarjosi.

En lässytä tästä sen enempää sillä kerroin jo periaatteessa kaiken tarvittavan edellisissä emopelin ja ensimmäisen lisäosan arvioissa ja näin loppuun totean seuraavaa.Voihan tämän toki pelata jos haluaa nähdä kaiken kyseisestä pelistä, mutta älä odota suuria. Olen onnellinen että sain kaiken väännettyä tästä pelistä loppuun ja pääsen seuraavan teoksen pariin.

Hyvää:
Äänet.
Hiekkamyrsky.
Parantuneet grafiikat.

Huonoa:
Käsittämättömän vahva bugi joka pilaa koko pelin.
Ei tarjoa mitään mitä ei olisi jo nähty.
En jaksa tätä enää.

Yleisarvosana: 5 (asteikolla 1-10)

Kirjoittamani arvostelu perustuu omaan mielipiteeseeni, ja yli kahdenkymmenen vuoden pelikokemukseen.

Armand
Peli: Medal of Honor Allied Assault Spearhead.

Alusta: PC.

Laitevaatimus: Noin kymmenvuotias kone riittää.

Testikone: Hieman modernimman putkijuoksun läkähdyttämä (emopeli verrokkina).

Kyseessä on siis lisäosa pelii Medal of Honor Allied Assault. Spearhead on lähes samaa kaavaa jatkava putkiräiskintä jonka uudelleenpeluuarvo on lähes olematon. Vaikka voihan näissä honoreissa aina keräta kaikki kunniamitallit jos niin tahtoo, minä en tahtonut. Tästä huolimatta Spearhead on jokseenkin emopeliä parempi ja tiiviimpi kokonnaisuus. Kentät itsessään myös yrittävät hämätä olevansa muuta kuin pelkkää putkirämistelyä ja keskivaiheen talvimaisemat ovat oikeasti ihan hienot. Rumuuskorneria puolestaan edustavat loppuvaiheen raunioitunut kaupunki ja ensimmäisen kentän lehtipuut jotka eivät kestä lähempää tarkastelua. Myös laskuvarjohyppy mustuuden keskellä sijaitsevalle maapläntille oli jotenkin surrealistinen kokemus. Varmaan hieno vuonna 2002 mutta ei enää nykypäivänä.

Juonta ei ole kuin nimeksi ja kentät ovat irrallisia toisistaan kuten myös pelin sankarit. Ensin taistellaan Leijonamielen perillisillä, sitten setä samulin joukoissa ja viimeisenä punaisen tähden riveissä. Etenemiseen on yksi suunta ja maalitauluina pomppivia sakemanneja kuritetaan aidon-näköisillä toisen maailmansodan aseilla. Venäläisen panssarivaunun ohjaimissä päristely oli mukavaa vaihtelua ja sai tuntea sen voiman mikä noissa kapineissa jyllää.

Vaikeustaso oli mielestäni emopeliä korkeampi. Lisäosassa tuntui väliin että henki on koko ajan katkolla ja sodan realismi puristi sydäntäni kylmässä kourassa. Lisäksi tekoälykaverit oikein kerjäsit sakemannien luotia nuppiin ja kun viimeinen toveri kuoli tuli myös sankarin osaksi game overit, arrrrg se oli sitten ärsyttävää.

Äänipuoli oli perushyvää ja musiikit aiheeseen sopivia. Välikertomusten selostajaa kuunteli mielikseen, mutta tahti tuntui liiankin runolliselta ja hitaalta sotapeliksi. Välivideot oli hoidettu aidolla dokumenttikuvamateriaalilla ja ne olivat pelin yksi parhaimmista anneista.

Lisälevyllähän aina pitäisi olla jotakin uutta annettavaa. Uusien kenttien ja hieman jouhevamman kenttäsuunnittelun lisäksi on vaikea keksiä mitään. Lukuunottamatta muutamaa uutta asetta ja venäläistä panssarivaunua. ai niin ja olihan siinä muutama uudenlainen käsikranaatti, en vain oikein löytänyt niille mitään käyttöä.

Lisäsisältö on myös kovin lyhkäinen, kun olin päässyt kunnolla vauhtiin niin se loppui kesken. Ei voi muuta kuin ihmetellä millä eväillä tästä on vielä tehty toinen lisäosa jonka pariin perehdyn seuraavaksi. Ensi viikon blogissa palaamme vielä kerran toisen maailmansodan maisemiin. Toivottavasti maltatte odottaa, itse en. Mutta se johtuu puhtaasti siitä että haluaisin jo unohtaa koko sotaräiskinnän ja jatkaa uusien pelien pariin.

Ihan kelvollinen mutta lyhyt lisäepisodi. Mikä parasta tämä on emopeliä hienompi ja parempi.

Hyvää:
Parempi kenttäsuunnittelu.
Tankilla ajelu.
Tällainen itse pääpelinkin olisi pitänyt olla.
Yritti tuntua oikealta sodalta (varautunut kehu).

Huonoa:
Pölkkypäätaistelutoverit.
Pölkkypäisemmät natsit.
Lyhyys.
Ei sisällä rautatähtäimiä.

Yleisarvosana: 8 (asteikolla 1-10)

Kirjoittamani arvostelu perustuu omaan mielipiteeseeni, ja yli kahdenkymmenen vuoden pelikokemukseen.

Armand
« Uudemmat - Vanhemmat »