Tiedot
- Luokittelu
- Tapahtumat
- Perustettu
- 9.5.2005
- Tilastot
- Käyntejä: 4 184 (1.7.2008 alkaen)
- Koko
- 55 jäsentä
- Tyttöjä: 17 (31 %)
- Poikia: 38 (69 %)
- Keski-ikä
- 32,9 vuotta
- Otos: 33 jäsentä
- Tyttöjen keski-ikä: 30,1 vuotta
- Poikien keski-ikä: 33,7 vuotta
Jäsenet (55)
« Uudemmat
-
Vanhemmat »
aaaaaaaaaaaaaapuva!Perjantai 10.10.2008 00:04
mä varmaan kuolen pian, selkä niin ristus kipee.. :((((
- Luokiteltu yhteisöihin
- Kuolema Tapahtumat
sideMaanantai 11.08.2008 06:10
olin kattonu jo vuosikausia
ku äitiä sattu ja oksetti
kerran sen lääkitys sai sen tuijottamaan kehoansa katonrajasta
se kuulosti ihan hiton pelottavalta
äiti oli riekaleina
tarjosin sille röökiä
vaikka vihasin savua
kerran putosin hyllylle kurotellessani
sen päälle
se kaatu ja pelkäsin sen lonkan murtuneen
sillä oli taudin takia niin hauraat luut
se oli kammottava syyllisyyden tulva
tukka lähti ja kasvot turpos
peruukki yritti palauttaa osan naiseudesta
mutta se tuntu aina vieraalta,
steriililtä
vaikken sitä sillon tajunnutkaan
yks aamu puhelin soi oudon varhain
isi puhu pitkään ruokapöydän äärella
olin heränny kattomaan
luuri meni kiinni ja isi kerto
että äiti on kuollu
soitin ystävälle etten tuu kouluun
sairaalassa pussasin äidin kylmää otsaa
huone oli sinertävä.
sain psykologilta lohdutukseksi aku ankan taskukirjoja
hautajaiset ovat täysin hämärä muisto
mua varotettiin ettei pidä pelästyä
jos joskus nään äidin istumassa sohvalla
en oo nähnyt
en tykänny käydä haudalla -
ei siellä kuitenkaan ollut mitään
varmistuin siitä ettei jumalaa ole.
äiti oli poissa.
vuosia myöhemmin, yhtenä yönä
olin kävelyllä uurnalehdon suunnalla.
poltin pilveä
ja sitten tunsin yllättävää vetoa
mennä hautapaikalle.
polvistuin,
holvini avautuivat
ja itkin pois kaiken sen jännitteen
jota olin jostain syystä varastoinut sisääni.
hautuumaa lakkasi tuntumasta täysin turhalta
rakkaus suuteli kuolemaa.
ku äitiä sattu ja oksetti
kerran sen lääkitys sai sen tuijottamaan kehoansa katonrajasta
se kuulosti ihan hiton pelottavalta
äiti oli riekaleina
tarjosin sille röökiä
vaikka vihasin savua
kerran putosin hyllylle kurotellessani
sen päälle
se kaatu ja pelkäsin sen lonkan murtuneen
sillä oli taudin takia niin hauraat luut
se oli kammottava syyllisyyden tulva
tukka lähti ja kasvot turpos
peruukki yritti palauttaa osan naiseudesta
mutta se tuntu aina vieraalta,
steriililtä
vaikken sitä sillon tajunnutkaan
yks aamu puhelin soi oudon varhain
isi puhu pitkään ruokapöydän äärella
olin heränny kattomaan
luuri meni kiinni ja isi kerto
että äiti on kuollu
soitin ystävälle etten tuu kouluun
sairaalassa pussasin äidin kylmää otsaa
huone oli sinertävä.
sain psykologilta lohdutukseksi aku ankan taskukirjoja
hautajaiset ovat täysin hämärä muisto
mua varotettiin ettei pidä pelästyä
jos joskus nään äidin istumassa sohvalla
en oo nähnyt
en tykänny käydä haudalla -
ei siellä kuitenkaan ollut mitään
varmistuin siitä ettei jumalaa ole.
äiti oli poissa.
vuosia myöhemmin, yhtenä yönä
olin kävelyllä uurnalehdon suunnalla.
poltin pilveä
ja sitten tunsin yllättävää vetoa
mennä hautapaikalle.
polvistuin,
holvini avautuivat
ja itkin pois kaiken sen jännitteen
jota olin jostain syystä varastoinut sisääni.
hautuumaa lakkasi tuntumasta täysin turhalta
rakkaus suuteli kuolemaa.
- Luokiteltu yhteisöihin
- Kuolema Tapahtumat,
- Nöyryys palkitaan. Elämänkatsomus ja filosofia,
- Ruumiista irtautuminen Harrastukset,
- Syöpä Minä ja muut,
- ÄITI Rakkaus
7:12Tiistai 22.07.2008 02:34
hiljaillen
vaikean kuuloinen rahina poistuu hengestä,
irroittaa kyntensä,
helpottaa
syklien katkonaisuus päättyy
ja rauha hivuttautuu lähelle
pinnallinen mutta tasainen hengitys
sytyttää uudenlaisen harmonian sisälle,
tehden selväksi sen että tämä kaikki
on oikein
ja luonnollista
sitten
se vaimenee,
se vaimenee,
se vaimenee.
hidastuen
se hiipii kohti tasapainoa,
ja lopulta,
kuin tietäen kuinka tulee toimia,
liikuttava voima haihtuu kehosta
kevyen väreilyn saattelemana
tämä
on alku.
vaikean kuuloinen rahina poistuu hengestä,
irroittaa kyntensä,
helpottaa
syklien katkonaisuus päättyy
ja rauha hivuttautuu lähelle
pinnallinen mutta tasainen hengitys
sytyttää uudenlaisen harmonian sisälle,
tehden selväksi sen että tämä kaikki
on oikein
ja luonnollista
sitten
se vaimenee,
se vaimenee,
se vaimenee.
hidastuen
se hiipii kohti tasapainoa,
ja lopulta,
kuin tietäen kuinka tulee toimia,
liikuttava voima haihtuu kehosta
kevyen väreilyn saattelemana
tämä
on alku.
mökille moi.Perjantai 20.06.2008 15:55
with muru and porukat.
oishan tuo jussi kaupungissaki menny mut mennääännnn sitä sitten LANDELLE :))))))))))))))) :'(
oishan tuo jussi kaupungissaki menny mut mennääännnn sitä sitten LANDELLE :))))))))))))))) :'(
- Luokiteltu yhteisöihin
- Kuolema Tapahtumat
« Uudemmat
-
Vanhemmat »