IRC-Galleria

b-day boy :>


kukaa ei sit huomannu et kello meni jo yli 12 eikä oo enää ees 31.10

hyi hyi hyi minua kun meinasin jo melkein unohtaa kun jumituin kunnolla musettamaan pitkästä aikaa, muttaaa onneksi mapen ansiosta muistin :D

Ah, kattelin noita kuvia ja awwaww rupesi hymyilyttämään ihan järjettömästi ja itkuki oikein meinas tulla, en edes tiedä oikein miksi.
Mä vaan rakastan tätä miestä ihan järjettömästi. En sillai fangirl-tyyliin muka-rakastan tai sillai, tai sillai tahdon-frankista-mun-aviomiehen -tyyliin. En mä osaa määritellä sitä, mä vaan rakastan. Frankin lisäksi ainoat joita mä rakastan yhtä paljon ja samalla tavalla on Gerard ja Matt. En tiedä mikä niissä on, mä vaan rakastan niitä ihan mielettömästi.

Mutta se Gerardista ja Mattista, Frankinhan tämä päivä ja blogimerkintä on.

Nawws. 29. Herranjumala miten nää kasvaa, ensi vuonna jo pyöreitä O_O mutta mikäs siinä, Frank kuitenkin pysyy aina yhtä pienenä ja suloisena ja nättinä, vaikka se henkisesti kasvaakin. Tai sitten ei. No, vähän ehkä ainakin, kun lapsiakin pukkaa ja kaikkea.

No mutta se siitä. Frankille omistettu blogimerkintä ja vielä pari kuvaa meidän rakkaasta :3

"This is me, and if you don't like it, fuck off." - Matt Bellamy

"Be yourself, don't take anyone's shit, and never let them take you alive." - Gerard Way

"I like music because... it makes me feel the most free I've ever felt in my entire life and gives me the freedom to do anything without much consequence." - Dom Howard

"I can't imagine any other bands having better kids than ours, and if they do at least I know our kids can beat up their kids." - Frank Iero

"Homophobia is gay." - Frank Iero

"One day your life will flash before your eyes. Make sure its worth watching." - Gerard Way

"That was fucking pwoper!" - Matt Bellamy

"Hey listen up! All you racists, sexists, homophobes, and just plain assholes, we've got a message for you...GO THE FUCK HOME! We don't want you here, don't buy our merch, and don' listen to our music. If you have our CD, break it. We don't want you and we don't need you here." - Gerard Way

"Violence is never the answer!...Now, I hoped that you guys would know that. I only said it because I love the sound of my own voice." - Gerard Way

"*Singing* Everybody tie your shoe, I don't care about you. Everybody tie your shoe, clap clap. *Speaking* On three, cause I wanna get my shoes tied now, so I'm gonna tie my fucking shoes!...wait...okay, *Singing* Everybody tie your shoes, clap clap. Everybody tie your shoes, clap clap. *Speaking Again* That's possibly the fucking stupidest thing I've ever done up here." - Gerard Way

"I didn't lose! I just didn't win. Half-full, half-full." - Adam Lambert

"Why can't men have strong feminine sides? Does that make them less of a man? I don't know why our society has such an emphasis on masculinity and femininity-it's really gross. I don't think you're truly sexy until you don't care about that." - Adam Lambert

"Life is all about taking risks to get what you want." - Adam Lambert

"If you ever feel different, hold your head up high. WeÂ’re artists. WeÂ’re all crazy. And thatÂ’s good-crazy!" - Adam Lambert

"I'm like your boy next door who decided that he wanted to be a rebel one day. So.. I'm a nice rebel" - Adam Lambert

"I wasn't popular in high school. I was the weird kid. So to all you weird kids out there - you can do it!" - Adam Lambert

"I feel fine. I know who I am. I'm an honest guy, and I'm just going to keep singing." - Adam Lambert

"I want to be a role model for maybe that kid that feels he's a little weird or she's a little weird. The kid in school that doesn't quite fit the mold, someone that wants to be different..." - Adam Lambert

"Hopefully, the fans at home will know that when I'm up on stage snarlin' and tossin' my hair around, that I'm just having a good time and playing...*laughing* and that I'm not really like that! *laughs more*" - Adam Lambert

"I think theatricality is just one way of performing. I don't think it's a better way or the way, but it's my way." - Adam Lambert

"I don't believe in getting discovered. I believe things happen when they're meant to happen.. and I love being an inspiration for the world's weirdos." - Adam Lambert

sain kuningasidean ficin summaryksi

"Laske aseesi!" Ron Weasley huusi ja osoitti tulijaa taikasauvallaan.
"Mut... se on vaan kitara?" Frank ei ymmärtänyt enää mistään mitään.

hitto, oon tääl iha täpinöis :D:D:D

noku http://mychemicalromance.com/ ja aaaaaaa

toi BLND on kiva :DD

yhyhy miks ne kiusaa meitä näiiiiin

wants moar information :DD


koht meen oikeest iha poks


ja piti jatkaa yhen frerrun lukemis joka jäi eile kesken mut ihan ku mä nyt pystyisin :'D


apua apua apua koht varmaa sit tulee se levy IIKS

...............................................poks

okemo meen pois



// ainiiii ja onnittelut Pranksille !!! <3 jätkäst tuli isukki :ooo hui :D millonkoha Miksu ja Alicia sit meinaa hommaa perheelisäystä ? :D Rayn lisäks ne on ainoot joilta puuttuu muksui :D

mun pää suhisee

tai sillai

kuuluu sellast ääntä mitä kuuluu telkkarist ku on lumisadetta, siis ku kanavat ei näy, tai ennen ainaki kuulu

semmost jännää

ja hieman ärsyttää joo


ja koneki lagii taas stn )==


ps joku ostaa mulle nää ? http://www.imperial-clothing.com/shop/macbeth-wallister-frankie-iero-sse-white-shoes.html ♥

“Sieltä se yksi nyt tulee”, Bob ilmoitti kurkatessaan ikkunasta ulos.
Ihan totta. Mikey liukasteli katua ja joutui tukeutumaan talon seinään näköjään lähes koko painollaan, kun tämän jalat heittelivät jäisellä pinnalla miten sattuu. Se oli huvittava näky kaiken kaikkiaan. Vähän kuin Bambi siinä leffassa astuessaan ensikertaa jäälle.
Siinä me naureskeltiin ikkunassa mun veljelle, kun kuului yllättäen rysähdys, joka viesti Mikeyn kaatuneen lopullisesti.
Bob repesi nauruun ja kysyi multa:
“Kuoliko se nyt siihen sitten?”
Huitaisin kädellä ilmaa ja totesin laiskasti:
“Tuskinpa. Se on tehnyt saman tempun jo muutamaan kertaan siinä ennen jouluakin, joten eiköhän se jo hallitse kaatumisen ilman pahempia haavereita.”
Bob kohautti olkiaan tietämättä, mitä sanoa, ja avasi oven paljastaen maassa yhä selällään retkottavan Mikeyn. Mä kohotin toista kulmaani veljelleni, mutta tämä sanoi oitis todella vihaisen kuuloisena:
“Jos sä sanot nyt yhtään mitään, mä kuristan sut! Auttakaa mut ylös.”
Tokihan me Bobin kanssa revittiin kömpelöksi ryhtynyt basistimme jaloilleen, vaikka kasvoillamme killuivatkin varmasti vuosituhannen pahimmat virneet. Mikey päätti olla huomioimatta kummankaan ilmettä ja mutisi sen sijaan jotain sen suuntaista, että ‘katu pitäisi hiekoittaa taas’.

“Mitään uutta?” Mikey kysyi sitten, kun huomasi, ettei kukaan meistä viitsinyt vastata hiekoituskysymykseen millään tavalla.
“On toki”, Ray hihkui ja huuteli mulle, “Gee, näytä se heti!”
Mikeyn ilme oli aika hämillinen Rayn lauseesta, jonka mä tiesin muuttuneen veljeni päässä hirvittävän kaksimieliseksi. Okei, myös mun omassa päässä. Mutta sukuahan sitä oltiin.
“Näytä mitä?” Mikey uteli ja kohotti kulmiaan mulle kysyvänä.
Mä kallistelin päätäni ensin kuin en muka tietäisi, mistä Ray puhui, ja levitin sitten käteni veljen kasvojen eteen virnuillen.
Muutaman sekunnin Mikey näytti siltä, että aikoi käskeä mua laskemaan käden tieltään, mutta äkkäsikin sitten sormuksen. Tämän suu kääntyi valtavaan hymyyn, ja toinen käsi osoitteli mun sormusta.
“Se on! Sulla on! Sä ja Frank ootte!”
Veli ei tiennyt, miten olla ja mitä sanoa, joten kaappasi mut niin tiukkaan halaukseen, että mun keuhkot tyhjenivät ilmasta ja olin ihan varma, ettei se rusahdus, joka mun sisällä kaikui, ollut mitenkään terve.
“Onnea! Mä oon ihan mielettömän ilonen teiän puolesta!” Mikey lateli ja nauroi sekaisesti jotain epämääräistä, kunnes kysyi hämillään yhä mua halaten, “mutta… missäs Frank on?”
En mä kerinnyt harkitakaan vastaamista, kun Frank hyppelikin ikkunan ohitse niin vauhdilla, ettei tulevan arvaaminen ollut lainkaan haastavaa edes mulle.
“Kohta sattuu”, oli ainoa, mitä mä kerkesin ilmoittaa, ennen kuin kuului muksahdus ja kimakka kiljahdus jostain aivan oven takaa.
Mikey irrottautui viimein halauksesta ja vilkaisi ovelle päin kysyen:
“Olikos se Frankie?”
“Jep”, mä totesin, “taisi sekin saada jo tupakkansa ostetuksi. Ja päätti sitten päälle tehdä ‘Mikeyt’…”
Veli katsoi mua sillä ilmeellä, jonka aina sain, kun käytin ‘Mikeyt’ -ilmaisua liukastumisesta tai kaatumisesta. Se vaan nyt sattui olemaan aika surullisen kuuluisa juttu, että pikkuveli ei ehkä ollut ketterin mahdollinen ihminen.
Mikey avasi oven, ja tällä kertaa kaikkien katseet vangitsi vatsallaan makaava Frank, joka kohotti katseen meihin. Mä odotin tämän purskahtavan itkuun hetkenä minä hyvänsä, sillä kaatumisen luulisi sattuvan pari viikkoa sitten murtuneisiin kylkiluihin luvattoman paljon.
Meidän kaikkien yllätykseksi Frankin huulille kiertyikin hymy ja tämä yritti taistella tietään takaisin pystyyn samalla kikatellen:
“Vähänkö mä tein ‘Mikeyt’! Näittekö te?”
Mä en voinut olla nauramatta Mikeyn ilmeelle, joka viesti tämän lyövän Frankia, tai ehkä paremminkin mua, hetkenä minä hyvänsä. Harvoin mä näin veljeni niin vihaisena, mutta se ihan oikeasti inhosi sitä sanontaa. Ja tietysti mä ruokin sitä käytettäväksi vain kahta kauheammin juuri siitä syystä.

http://mychemicalromance.foorumit.fi/viewtopic.php?f=11&t=743&start=15

Seisoin hetkisen betonilattialla ja pohdin neutraalia keskustelunavausta. Lopulta päätin täräyttää suoraan: ”Onko sinulla nimikin?”
”Mä oon vittu, nimetön”, mies tuhahti.
”Vai että Vittu Nimetön”, sanoin tyynesti. ”Iker Casillas”, esittelin sitten itseni ja ojensin käteni. Mies katseli minua äkäisenä.
”Haista vittu”, hän mutisi, mutta nousi sängyltään. ”David Villa.”

Luin yöllä ja hajoilin.

”Vaikka minä olenkin homo, niin dentään udkallan paljaddaa hauraat tunteeni Ikerille, joka muuten on maailman ihanin mied. Mutta dinä et udkalla eded puhua Nandolledi, raukkid.”

Awwittelin.

”Kiitos. Sä olet ihana”, Frank ilmoitti käyden makuulle ja heti kun onnistuin rauhoittamaan itseäni tarpeeksi mäkin valuin selälleni.
”Säkin olet ihana.”
”Sä olet ihanampi.”
No voi aww.

Itkin.

”Mä… Mä näin painajaisen… Ja… Mä en voi olla yksin nyt…”, sopertelin tuskin kuiskausta kuuluvammalla äänellä ja Gerard tuli pöytänsä äärestä istumaan mun viereen sängylle, se tuli lähelle.
”Frank-pieni, mikä sun on?” Gerard kyseli huolestuneella äänellä, sen ruskeansinisenvihreät silmät katselivat mua pimeässä tarkkaavaisesti ja siinä oli vähän liikaa mulle. Mä näin pahinta painajaistani, meinasin kuolla pelkooni yksinäisessä huoneessani, Gerard tuli ihan lähelle, Gerard sanoi mua pieneksi, Gerard oli huolissaan.
Mä aloin itkeä.

Kuolin.

Ronaldon timmiin kuntoon treenattu peppu heilahteli puolelta toiselle, kun hän asteli kohti vankilanjohtaja Rooneyn toimistoa.

Ja kuolin taas.

Mä katselin Gerardin vaaleaa selkää jonka lihakset värähtelivät sen polkiessa pitkin tyhjää hiekkatietä, jolle me juuri asfalttitieltä oltiin käännytty, enkä voinut estää itseäni koskettamasta sitä. Mä piirsin pienen ympyrän yhden selkärangan nikaman ympärille, joka oli juuri housujen reunan yläpuolella ja Gerard meinasi ajaa ojaan. Mä kikatin sille hyväntahtoisesti ja Gerard hengitti vähän raskaammin kuin äsken.

Tai sitten en.

”Huomenta”, Gerard sanoi unen kähentämällä äänellä, joka oli takuulla seksikkäin ääni jonka mä olin koskaan kuullut. Grr.
”Huomenta”, mä vastasin, enkä irrottanut kasvojani sen kaulalta.
Gerard kuului naurahtavan mulle ja kiersi kätensä paremmin takaisin mun ympärille. Hyvä etten mä kehrännyt.
”Miau”, sanoin hiljaa ja Gerard naurahti uudestaan.
”Aww”, Gerard ynähti ja sen sormet piirsivät kuvioita mun selkään paidan läpi.