IRC-Galleria

Äh, rakkausnainen ;;__;<3

Katoin snipan kuvia,
Ja tuli alemmuuskompleksi.

Ei edes taas iske masennus tuon naisen takia.
Miksi tuollaisia on edes tehty kun meistä muista tuntuu niin pahalta ettei kehtaa enää katsoo peiliin.
YHYY.

huomasin just kuinka kiva on kattoo draamoja.
varsinki ku aloin kiinniittää tos äsken huomioo näiden kroppiin...

Katselin juuri ihmisiä joiden ominaisuuksia ja aikaansaavuutta todella ihailen. Yleensä puoliksi salaa. Olin terveellä tavalla kateellinen, vaikka koenkin kehittyväni nykyään nopeaa tahtia haluamissani ominaisuuksissani, koen silti jääväni taakse jossain määrin, koska nämä ihmiset, joita yleensä ovat mun teorioiden mukaan vaihtaneet ajatteluaan tehokkaampaan "käyttöjärjestelmään" ja ovat luultavasti tämän saavuttaneet jossain määrin psykedeelien avulla, jota koen toki itse tekeväni, joka saa jutun haiskahtamaan vain liialliselta itsensä heijastamiseen muista ihmisistä.

Mutta sitten tajusin: Minä ja he luovat samankaltaista kulttuuria ja nautimme toistemme kulttuurista. Mutta minä koen luovani sitä liian vähän tai epäedistyneesti. Tämän tiesin jo ja koin ongelmaksi. Mutta sitten oivalsin jotain minkä pitäisi terveen itsetunnon omaavalla ihmiselle olla ilmiselvää; he eivät koskaan voi luoda minun kulttuuriani. Vain samankaltaista.

Ja vielä 12 tuntia myöhemmin koin toisen ahaa-elämyksen: olen aivan perkeleen uniikki ja älykäs mielestäni. Jos ei _täysin_ näin, niin ainakin pystyn luomaan jotain uniikkia + älykästä = nerokasta vain koska minulla on siihen usko. Usko, jota uskallan (mutta en aina halua) sanoa tiedoksi. Ja tämä on paljon minulle, ihmiselle joka pyrkii olemaan sanomatta mitään introspektiivistä varmana tietona.

Nyt koen olevavani uudessa kiihtyvässä kasvussa. Opin oppimaan. Opin nopeammin oppimaan koska olenhan jo oppinut oppimaan vähäsen jo. Mutta tämä tuskin tulee jatkumaan oppimisen ja tiedostamisen singulariteettiin, mikä ikinä se sitten onkaan käytännössä jos voi olla.

Tässä elämäni vaiheessa minun täytyy hakeutua innoituksien lähteelle, jättää turmeltuneisuuteni ja ehkä rajoittaa mun ruokavaliotani vähän lisää. Mutta tämän pitäisi sujua kuin tanssi silloin kun tiedän keiden ja minkä luo minun tulee hakeutua, koska olen ADDIKTI kehitykseeni.

Ja jos olet jo jaksanut lukea tähän asti voin antaa yhden tunnustuksen, jonka olen tunnustanut tähän mennessä vain yhdelle ihmiselle ja sekin kyyneleet silmillä hämyssä hapokkaassa olotilassa vaikka selvinpäin olimmekin.

Koen olevani esijumala. En jumala isolla j:llä, en minään mitä tulisi palvoa ellei siihen ole aidosti syytä/halua. En minään, joka vaatii mitään erityiskohtelua tai omaa korkeaa jumalaista voimaa. Koen olevani sisäinen jumalani jonka uskon, että monet, ellei kaikki, voi tuoda itsekseeen itsestään. Tiedostettuani, että koin näin, aloin miettimään ja ymmärsin, että ihanneminäni on toinen jumala. Joskus näiden kahden jumalan raja on joskus häilyvä sillä jumaluus on kuitenkin hyvin abstraktia. Olen huomannut että osasia ihanneminästäni tulee joskus pintaan ja ottaa vallan. Ja silloin kaikki tekeminen ja puuhailu tuntuu siltä kuin se olisi sulavaa, luontevaa, soljuvaa tanssia. Se tulee itsestään, sen tekemistä ei mieti eikä suunnittele, mutta sitä fiilistelee. Toiminta on spontaania mutta se on kuin se olisi harkitun nerokasta ja vanhoja kaavoja rikkovaa. Silloin loistan hahmona ja muut näkevät sen.

Kaiken jälkeen kuitekin koen olevani vain ihminen. Joka on jumala.

läksypiiriin ::: D --->

;___;

Juuri kun olet menossa kerrankin ajoissa (= ennen kahtatoista) nukkumaan, iskee sinulle pakottava tarve galtsuavautua.
Avaudun siis, kestäkää se.

Koulu loppuu huomenna, ellei tule maailmanloppua. Kuitenkin suunnitelmissa olisi hilpaista koulusta suoraan järnsvägsstationille ja sieltä sitten Tiksiin aka Tikkurilaan. Onneksi saan kyydityksen, koska esim. lol joltain lyseolta on esim. pitkä matka juna-asemalle.
Ja eipähän tarvitse luottaa Perttiin. :'D
En mie huvikseni Tiksiin lähde, Lindaa lähden moikkaamaan.
Tulee kiva viikonloppu, kun imetään ite Itiksessä ja vähän muutakin mukavaa. :3

Inhoan näitä alemmuuskompleksipuuskia. Tänäänkin oon kattellut hirmuisesti kaikkien nättien tyttöjen (ja parin pojankin, I admit) kuvia täältä Galtsusta, ja voi helvetti, kun mie oon vain Sanna. Nättiä nähnytkään. Tyttöä nähnytkään. Poikaa nähnytkään. Nähnyt vain Sannan.
Paitsi silloin ei ole alemmuuskomplekseja (vain ylemmyyskomplekseja), kun luen Hunaja housuissasi -ficciä, mutta sitä ei lasketa. Kata-rukka tietää. :'D Ja ihan peeäs, rakkaani, kun kuitenkin luet tämän joskus, niin käsken sinua lukemaan sen, koska olen Sanna ja minun käskemisvaltani on esim. mahtipontinen.

Rakastan kirjoittamista. Huomasin sen taas tänään.
Taas, niin taas, se on tullut huomattua esim. aika monta kertaa.
Miulla on nyt suhteellisen pakottava halu kirjoittaa melkeinpä kokonaan kirjakielellä. Jotenka kirjoitan. Ei miuta haittaa, vaikka kukaan ei tätä(kään) lukisi. Haluan vain kirjoittaa ja kirjoittaa vähän lisää ja näppäillä ajatuksia paperille... eli luultavammin näytölle. Miulla on todella luova olo, joka haihtuu kyllä, kun satun avaamaan vaikkapa piirustuslehtiöni. Hmm, odotan innolla Putousta, kerroin vain. Meillä oli tänään luistelua, en osaa luistella, mutta en kuollut. Ainakaan erityisen paljon. Ja sen jälkeen hyökkäsi söpöilyolo.

Sanna on hämmentynyt näistä suloisista ilmestyksistä nimeltä hartsilapset, -nuket, mitkä liekään. Ovat kauniita, mutta en ymmärrä silti tätä buumia.
Näistä nukkisista tulikin mieleeni piirtäminen. Alemmuuskompleksit iskevät taas, ja tällä kertaa aivan tietämättäni yläilmoista kuin seireenit. Miksi on teitä nuorukaisia, jotka olette todella taitavia?
Haluaisin minäkin oppia piirtämään, tiedättekös. Opettakaa joku tätä uikuttavaa tyttörukkaa. Tai älkää sittenkään, en pidä siitä. Haluan oppia itse, vaikka menestys ei ole taattu sillä saralla.

Olen ruvennut ahkeraksi. Tein tänään oikeasti läksyt.
Luulisin, että kotiäiti tykkäilee miun Being a teenager -kirjoitelmasta. Ruotsin läksyissä tuli vaikeuksia, kun kirjassani sattui lukemaan kyseenalaisia asioita isoäidistäni ja seksilelusuhteestani hänen kanssaan. Vaikka meillä on erilaisia fantasioita, meistä tuli läheisiä "ystäviä". Kiitoksia, Assyseni, ruotsintunnit ovat ganska jättebra med dig.

Mitäpä sitten, voisin tässä kirjoitella luullakseni aivan liian kauan, mutta tässä olisi pakkauksetkin viimeisteltävänä. Taidan tyytyä lopettamaan tähän sanomalla, että ihastuminen on arsesta ja samalla maailman ihaninta.
Näin siis tänään.

Kram, Sanna
(En siis oppinut ilmausta tehtävästä 10, sivulla 18. :'D)

Halluis vaa nyt käpertyy peiton mutkaan ja kattua koko yö Sinkkuelämää ;__;

Toi uus murderi on outo. ;o

ääää me wants to go to summer sonic 8<

mut yhyy. No no no, you can't kill George 8<< not our 007, ANGST.

yhyy tylsää. Ja nukuin liian pitkään. Puol yhteen. 8< yleensä herään joskus kymmeneltä tai joskus.

en osaa piirtää 8< yhyy. kaikki muut osaa piirtää paitsi mä.


ei jaksa käyttää isoi kirjaimii. 8<