IRC-Galleria

Juuri kun olet menossa kerrankin ajoissa (= ennen kahtatoista) nukkumaan, iskee sinulle pakottava tarve galtsuavautua.
Avaudun siis, kestäkää se.

Koulu loppuu huomenna, ellei tule maailmanloppua. Kuitenkin suunnitelmissa olisi hilpaista koulusta suoraan järnsvägsstationille ja sieltä sitten Tiksiin aka Tikkurilaan. Onneksi saan kyydityksen, koska esim. lol joltain lyseolta on esim. pitkä matka juna-asemalle.
Ja eipähän tarvitse luottaa Perttiin. :'D
En mie huvikseni Tiksiin lähde, Lindaa lähden moikkaamaan.
Tulee kiva viikonloppu, kun imetään ite Itiksessä ja vähän muutakin mukavaa. :3

Inhoan näitä alemmuuskompleksipuuskia. Tänäänkin oon kattellut hirmuisesti kaikkien nättien tyttöjen (ja parin pojankin, I admit) kuvia täältä Galtsusta, ja voi helvetti, kun mie oon vain Sanna. Nättiä nähnytkään. Tyttöä nähnytkään. Poikaa nähnytkään. Nähnyt vain Sannan.
Paitsi silloin ei ole alemmuuskomplekseja (vain ylemmyyskomplekseja), kun luen Hunaja housuissasi -ficciä, mutta sitä ei lasketa. Kata-rukka tietää. :'D Ja ihan peeäs, rakkaani, kun kuitenkin luet tämän joskus, niin käsken sinua lukemaan sen, koska olen Sanna ja minun käskemisvaltani on esim. mahtipontinen.

Rakastan kirjoittamista. Huomasin sen taas tänään.
Taas, niin taas, se on tullut huomattua esim. aika monta kertaa.
Miulla on nyt suhteellisen pakottava halu kirjoittaa melkeinpä kokonaan kirjakielellä. Jotenka kirjoitan. Ei miuta haittaa, vaikka kukaan ei tätä(kään) lukisi. Haluan vain kirjoittaa ja kirjoittaa vähän lisää ja näppäillä ajatuksia paperille... eli luultavammin näytölle. Miulla on todella luova olo, joka haihtuu kyllä, kun satun avaamaan vaikkapa piirustuslehtiöni. Hmm, odotan innolla Putousta, kerroin vain. Meillä oli tänään luistelua, en osaa luistella, mutta en kuollut. Ainakaan erityisen paljon. Ja sen jälkeen hyökkäsi söpöilyolo.

Sanna on hämmentynyt näistä suloisista ilmestyksistä nimeltä hartsilapset, -nuket, mitkä liekään. Ovat kauniita, mutta en ymmärrä silti tätä buumia.
Näistä nukkisista tulikin mieleeni piirtäminen. Alemmuuskompleksit iskevät taas, ja tällä kertaa aivan tietämättäni yläilmoista kuin seireenit. Miksi on teitä nuorukaisia, jotka olette todella taitavia?
Haluaisin minäkin oppia piirtämään, tiedättekös. Opettakaa joku tätä uikuttavaa tyttörukkaa. Tai älkää sittenkään, en pidä siitä. Haluan oppia itse, vaikka menestys ei ole taattu sillä saralla.

Olen ruvennut ahkeraksi. Tein tänään oikeasti läksyt.
Luulisin, että kotiäiti tykkäilee miun Being a teenager -kirjoitelmasta. Ruotsin läksyissä tuli vaikeuksia, kun kirjassani sattui lukemaan kyseenalaisia asioita isoäidistäni ja seksilelusuhteestani hänen kanssaan. Vaikka meillä on erilaisia fantasioita, meistä tuli läheisiä "ystäviä". Kiitoksia, Assyseni, ruotsintunnit ovat ganska jättebra med dig.

Mitäpä sitten, voisin tässä kirjoitella luullakseni aivan liian kauan, mutta tässä olisi pakkauksetkin viimeisteltävänä. Taidan tyytyä lopettamaan tähän sanomalla, että ihastuminen on arsesta ja samalla maailman ihaninta.
Näin siis tänään.

Kram, Sanna
(En siis oppinut ilmausta tehtävästä 10, sivulla 18. :'D)