IRC-Galleria

Peli: Grand Theft Auto San Andreas

Alusta: PC

Muut alustat: PS 2, Xbox, Xbox 360, Mac OS X

Julkaistu: 2004

Syksyn lehtien sataessa maahan ja ilmojen viiletessä alkaa talvilomani joka kestää noin puolisen vuotta. Sitä ennen on vielä kk töitä. Työstä kävi myös tämän pelin läpäisy, duunien ja perhetouhujen ohessa minulla meni aikaa lähes kuukausi päästä loppuun San Andreaksen tarinassa. Vanhemman sukupolven GTA-peliksi tämä on suoraansanottuna mielipuolisen laaja hiekkalaatikko jonka pelkät juonitehtävätkin vievät ylettömän paljon aikaa, puhumattakaan niistä sivunyhjäyksistä joita löytyi joka kulman takaa. Pelasin tällä kertaa 95 % tämän pelin ja voi olla etten enää aloita uudelleen tätä urakkaa elämäni aikana. Toisaalta olen pelisarjan fani ja en sano koskaan, ei koskaan.

Tarina sijoittuu pääosin 90-luvun katujengien maailmaan. Cypress shill soi autojen kajareissa ja pyssyt paukkaavat kaduilla. Eriväriset huivit merkitsevät katukuvassa paljon. Niin paljon että väri on elämän ja kuoleman kysymys. Joillakin roc/metalhenkisillä kavereillani on ollut suuria vaikeuksia sopeutua tämän pelin maailmaan, onhan rap ja koko hopparikulttuuri heille aika outoa kamaa. Minä puolestani goottihopparina sopeudun tilanteeseen, mutta pidän tuota jengimaailmaa aika lapsellisena ja vaarallisena leikkikenttänä. Niin no voimmehan toki alkaa politisoimaan, ja selvittämään jengien syntyhistoriaa ja muita yhteiskunnallisia syitä ja seurauksia. Riittänee kumminkin se tieto tähän väliin että suurin osa Ameriikan katujengeistä syntyi pakon edessä kun gettojen asukkaiden oli suojeltava itseään ulkopuolisilta uhilta. Se mitä noista jengeistä kehittyi onkin ihan toinen tarina. Ja se tarina on kuvattu tähän peliin.

Juoni on ihan laaduksta kamaa ja näyttelijäsuorituksetkaan eivät ihmeemmin aiheuta ylimääräistä hihitystä kuin oikeissa kohdissa. Näyttelijöistä mainittakoon mulkun poliisin roolissa koheltava Samuel L Jackson. Luonnollisesti hän on mielestäni ylitse muiden näyttelijöiden. Juonen heikkous paljastuu kumminkin loppua kohti ja jotenkin hiipii sellainen tunne mukaan, että eikö tuota ja tuotakin mutkaa olisi voitu hiukan oikaista. Juonen pitkitys on syvältä aina peleissä ja niin se myös on tälläkin kertaa. Juonen lisäksi löytyy aivan tajuton määrä sivutehtäviä, osa näistä tehtävistä ei edes vaikuta millään tavalla läpäisyprosentin nousuun, mikä harmitti minua. Sivutehtävät olivat suurelta osin samoja mitä edellisissä osissa, muutamien uusien tuttavuuksien lisäksi. Joten lukekaa edelliset arvostelut jos haluatte niistä lisää tietoa.

Pelimaailma on aivan valtava tämän ikäiseksi peliksi. Se sisältää 3 isoa kaupunkia, hiekka-aavikkoa, junttiena kansoittamia pikkukyliä ja metsämaastoa yllinkyllin. Vesistöistä puhumattakaan. Kulkuneuvoista osa vanhosita tutuista löytyi katukuvasta ja uusia tuttavuuksia löytyi vielä toinen mokoma. Pelkästään helikopteri ja lentokonemalleja on jo niin monia että tuskin niitä kaikkia tällä pelauskerralla kokeilin. Aseistusta löytyy joka lähtöön jotta jengien välinen katusota saadaan käyntiin, lisäksi kaupasta voi hakea itselleen oikeian väriset vaatteet, leikkauttaa viileet hiukset ja tatuoinnit oman ganstan ihoa koristamaan. Punttisalilta saadaan lihakset. Ai niin ja tietenkin katujen mahtisonnilla täytyy olla joka kylässä ja kaupugissa tyttöystävä. Naikkosten joukosta löytyy mm tavallinen jengiakkeli ja sadomasokistisista leikeistä pitävä pelikasinoemäntä. Ei muuta ko kumipuku päälle ja rangaistuspuuhiin.

Teknisesti peli oli jo aikoinaan vanhentunutta kamaa, mutta huippuunsa hiottua konseptia ei voi ohittaa. Vaikka tekstuurit näyttävätkin hiukan kököiltä on peli tehty antaumuksella ja sen huomaa yksityiskohdissa, laajuudessa ja jengimaailman tuntemuksessa. Tätä voisikin pitää hieman liioiteltuna opetusmateriaalina katujen maailmaan. Vanhan pelimoottorin viimeinen venytys periaatteessa lopetti tämän GTA 3 perheen ja seuraava osa olikin ihan eri maata. Mielestäni SA on GTA-pelisarjan paras edustaja siitäkin huolimatta etten pidä sen kaikesta annista. Tällä kertaa myös lopetan tämän pelisarjan pelaamisen tähän ja ehkäpä joskus tulevaisuudessa kaivan taas esiin tuon IV:een lisäosineen. Tottakai mä sen V osankin ostan, mutta sitä ennen päivitän koneeni hiukan tehokkaampiin kuosiin.

Arvosana:
10 (asteikolla 1-10)

Arvosteluni perustuu omaan mielipiteeseen ja yli kahdenkymmenen vuoden pelikokemukseen.

Armand

Peli: Grand Theft Auto: Vice City

Alusta: PC

Muut alustat: PS 2, Xbox.

Julkaistu: 2002

Raskaiden työpäivien ja perhetouhujen jälkeen on kiva sukeltaa pelien maailmaan. Ajattelin viime kesänä kevyesti pelailla muutaman jo aikoinaan pelaamani pelin. Mutta kevytpelaamiseen nämä GTA-sarjan edustajat eivät ehkä ole parasta antia. No pääasiahan on että viihtyy harrastuksensa parissa ja siihen nämä ovat mitä oivallisinta kamaa.

Tervetuloa tällä kertaa 80-luvun puolivälin värikylläiseen nousuhuumaan. Moni nuorimmista lukijoistani ei ole itse kokenut tuota kummallista neonvärien ja ritari ässän maailmaa. Itsekkin olin silloin piltti, mutta jotakin toki rekisteröityi mieleeni. Muistan nimittäin sen ajan musiikin ja vaatteet yhtä elävästi kuin se olisi tätä päivää. Muistan myös TV-sarjat ritari ässän ja Miami vicen joista jälkimmäistä tuli joskus vanhemmilta salaa katseltua silloin ko olin kavereiden kanssa kylässä. Pelaamisestakin muistan jotakin. Nimittäin vapauttaja C-64 jyräs pelimaailmassa, eikä mikään ihme että VC:kin alkaa tuon klassisen koneen aloitusruudulla.

Kolmos GTA on mahtava peli mutta VC on vielä mahtavampi. Jo pelkästään juonen ja persoonallisen hahmonsa ansiosta se hyppää uusiin ulottuvuuksiin. Edellisen osan mykkä kaveri ei nimittäin joka tilanteessa lämmittänyt yhtä mojovasti. Päähahmomme onkin vasta vankilasta vapautunut mafiaperheen jäsen. Perhe lähettää hänet Miamia muistuttavaan VC:hen tekemään huumekauppaa ja tasoittamaan perheelle tietä huumebisneksen ytimeen. Keikka kumminkin menee totaalisesti mönkään ja sankarimme on keinolla millä hyvänsä saatava miljoonat takaisin. Juoni jatkuu tästä eteenpäin loogisesti loppuun saakka ja olisikin hyvä tehdä juonitehtävät ensin jotta sen punainen lanka pysyisi käsissä. Mutta ihmisen mieli on taas heikko ja helposti ainakin minä luiskahdan tekemään niitä sivutehtäviä. Tehtäävää onkin sen verta paljon että vaatii todellista paneutumista tuntikausiksi jotta saa 100 % suoritettua koko pelin, suoritin itse sen 87 %. En vain jaksanu joka ikisitä vaikeampaa hinkkausta pusertaa irvihampaissa läpi. Olenhan minä tämän joskus 100 % läpäissyt, joten antakaahan anteekis laiskuuteni.

Perusrunko on sama ko edellisessä osassa, mutta luiden päälle on saatu lihaa ja hieman läskiäkin. Autot, aseet ja muut veikeät instrumentit piristävät pelaamista kivasti. Kaupunki pursuaa kasarihenkeä ja saa tunteen että tälläista se tosiaankin oli silloin joskus. Eli nuoret pelailijat kipinkapin elämysmatkalle lähihistoriaan. Touhua riittää yllin kyllin ja vähän enempikin. Siitä pitävät huolen mm kilpa-ajot, helikopteritehtävät, pikavenesukkuloinnit, piilotettujen pakettien metsästykset ja massiiviset hypyt. Näiden lisäksi tehtäviä voi suorittaa eri jengeille. Ostettavissa on myös asuntoja ja yrityksiä joiden tehtäviä suorittamalla saadaan kassavirtaukset kotia kohti. Pelin päätarkoituksena on tulla VC:een supermulkuksi kokaiinikuninkaaksi, siksi onkin loogista myös hankkia laillisia yrityksiä rahanpesuun.

Älkäämme myöskään unohtako pelisarjan yhtä tärkeintä tavaramerkkiä. Nimittäin hulvattoman hauskoja ja yhteiskuntakriittisiä radiokanavia jotka tällä kertaa pursuavat kasarimusiikkia. Pitääpä vielä sanoa että pieniä lisäyksiä edelliseen osaan on niin paljon etten edes osaa niitä luetella, tärkeimmät ovat kumminkin tunnelman vaihdos sateisesta Liberty Citystä aurinkoiseen VC:hen. Ajettavat moottoripyörät ja helikopterit kuulostavat ehkä pieneltä jutulta, mutta kokonnaisuuteen ne tuovat uutta ulottuvuutta. Kaikenkaikkiaan massiivinen teos 2000-luvun alkuvuosille.

Autoilla ajaminen on pelissä erittäin kivaa puuhaa ja jalkaisinkin pääsee mutkattomasti ahtaisiin paikkoihin. Mutta ammuskelu on edelleenkin kankeaa kuten kolmososassa ja tämäkään päähahmo ei osaa uida. Jos veteen tiput, joudut aina sairaalareissulle. Muutamaa pikkubugia ja edellisiä seikkoja lukuunottamatta Vc on lähes täyden kympin peli ilman retrolasejakin.

Arvosana:
9 (asteikolla 1-10)

Arvosteluni perustuu omaan mielipiteeseen ja yli kahdenkymmenen vuoden pelikokemukseen.

Armand