Pakko se on nyt uskoa, että suklaa auttaa sydänsuruihin :'( Taidan olla aika säälittävä mut... niin lähellä, muuta silti niin kaukana. Miksi??!
Kimi sanoo:
Oks sulla piuhaa millä saat puhelimes kiinni koneesee?
Mikko sanoo:
minkä laista
Kimi sanoo:
Oks sulla piuhaa millä saat puhelimes kiinni koneesee
Kimi sanoo:
Oks sulla piuhaa millä saat puhelimes kiinni koneesee
Kimi sanoo:
Oks sulla piuhaa millä saat puhelimes kiinni koneesee
Kimi sanoo:
Oks sulla piuhaa millä saat puhelimes kiinni koneesee
Kimi sanoo:
Oks sulla piuhaa millä saat puhelimes kiinni koneesee
Kimi sanoo:
Oks sulla piuhaa millä saat puhelimes kiinni koneesee
Mikko sanoo:
ei ole
Kimi sanoo:
Noni
Kimi sanoo:
Miksi piti vielä kysyä?
Mikko sanoo:
siks
Mikko sanoo:
luuletko et lainasin
En suosittele, jos aikoo säilyttää mielenterveytensä. Mä en luultavastikaan ole enää oikein järjissäni, kun aconiin asti päästään.
Kuinka voikin cossit kusta näin totaalisesti? Kun ei ne kuse kuin tosta vyötäröltä, mutta kun tuntuu että tätä pukua on mahdotonta saada istumaan/näyttään hyvältä mun päällä.
Ja ehkä mun aivot kiehahti tuolla ulkona: mun takalapun saumassa on nyt sisäänommeltuna kynä ._. Tai sitten oon vaan todellakin epätoivoinen.
*hermoromahdus*
Ehkä kahden päivän tauko tekee ihan hyvää. Jos vaikka saisin sen kaivatun inspiraation hivenen tai jonkun maailmaa mullistavan idean kuinka näyttäisin Lilly Kanelta kahdeksan päivän kuluttua.
Nyt kaikki lähti mesestä. Kaipa mäkin sitten ryömin takaisin tonne ompelukoneen ääreen. Ei voisi kyllä vähempää kiinnostaa. Eikä taida ketään muutakaan.
No vittu angst. Nyt cosseja tekeen, kyllä tämä tästä -->
Samat kysymykset pyöriny mielessä, jo pienestä, oon miettiny että miks kaikki pettää, miks pitää tietää, miks kaikki pitää ainniin vaikeeksi tehdä. Koska sanat voi satuttaa, tuottaa tuskaa, tehä hetkest kauniin tai yöstä mustan, mutta turha niillon enää hakee luottamusta, jos on jo taustal liian monta petettyä lupausta.