IRC-Galleria

Kiireetön iltapäivä,
maataan sun sängyllä,
makaat silmät kiinni selällään
ja minä kasvot kohotettuna aurinkoon,
silmät sinussa.

Ihmettelen mikä on tehnyt sinusta kauniin.
Kysyt miksi hymyilen
enkä vastaa,
miehisen egon kohotus jääköön muille.

Niille jälkeeni tuleville.

En minäkään ole tyhmä,
et sinä siihen minun viereeni jää
hetken viivyt,
annat ajan vierähtää,
muttet jää,
kyllä minä sen tiedän.

Etkä jäänyt,
näin myöhemmin ajatellen.
Viivyit siinä kuin perhonen,
hetken kosketuksena huulilla,
kunnes lähdit pois.

Sä seisot siinä
krapulassa, darrassa,
ei niinkään morning after
dagen efter,
kuin afternoon after,
hieman humalassa jopa,
ehkä.
Yön jäljet ovat pitkät.

Vastauksena kysymykseeni
kerrot muistavasi
kaiken viime yöstä,
eilisillastakin.
Toivon että et, sanon.

Muistat muka,
jos muistaisit,
et kehtaisi myöntää
jos kehtaisit, toivoisin
- ettet olisi sinä.
- ettet olisi siinä.
Sitä en sano ääneen.

En tietenkään,
jätän nyt sanomatta paljon,
niin paljon että sanomattomien sanojen ruuhka
tukkii verisuonet aivoissa.
Ihme etten ole saanut aivohalvausta.

Sanot että muistat tai et,
sinä seisot kaiken sanomasi takana.
Epäilen syvästi,
tai jos seisot,
todellakin toivon ettet seiso siinä
vaan kuvittelen vain.

Olisit mieluummin minulle harha,
sairaan mielikuvituksen
tuote,
oire liekin hiipumisesta,
kuin olisit itsesi,
seisoisit siinä,
sanojesi takana.

Jatkat matkaamme
vedät perässäsi pakkasilmassa
tällä kertaa vaunu veturia
höyrylaiva hinaajaa.

Otat kädestä kiinni
hellemmin kuin koskaan,
miksi ihmeessä
otat käteni omaasi,
sinun käteesi,
joka ei edes ole lämmin
tai pehmeä,
jos kerran tarkoitat
kaikkea mitä yöllä sanoit?

Jokaista rumaa sanaa,
verbaali-iskua vasten kasvoja.

Toivon todella.
Nyt,
juuri nyt,
et tarkoita mitä sanot.
Valehtelisit vaikka.

Hämmentyneenä istuen mietin
Sinun silmin mitä olen
Istuen tässä huomasin ja tiesin
Olen itsekkin hämmennyksen luoja

Viiden vuoden yksinäisyyden jälkeen huomata sain
Vihaavani yksinäisyyttä vaikka sitä koin vain
Nyt jo pienen hetken yksinäisyyden jälkeen
Huomaan kaipaavani takaisin seuraasi

Surusi on suruni
Ja ilosi on myös minun iloni
Peilinä toimin ihmisten
Sekä aikuisten että lasten

Runot eivät ole ikinä valmiita, löydän itsekkin niistä aina valittamisen aihetta tai huonoja sananvalintoja. Kiroan myös huonoa sanavarastoani sekä asioiden kuvaamisen vaikeutta.

Joka tapauksessa tässä on ensimmäinen Suomeksi vapaaehtoisesti kirjoittaneeni runo, englanniksi siis aina tätä ennen.

Lumoutuneena sinun silmiisi uppoan
Silmiäni kääntymään en saa
Nuo silmät pitävät minua hallussaan
Silmäsi jotka loistavat kauneuttaan

Silmiisi olen kadottanut itseni
Täältä silti kadota en tahtoisi
Täällä leijjailisin
Smaragdisessa paratiisissani

Ajan pysähtyvän tunnen
Ja sen toivo en jatkuvan
Hetken uskon itseeni
Suuni aukaisen löytämään sanoja
Sanoja joita en sanottua saa
Pettymyksen pieni pilkahdus kertoo sen
Sinun rinnallasi en ole täydellinen

Rohkeutta odotellessa
Tyydyn katselemaan sinua silmin minun
Toivoen olevani sinun

syön jäätelöä keskellä yötä jos huvittaa.
seison ulkona sateessa yöllä jos huvittaa.
istun rappusilla tekstaamassa yöllä jos huvittaa.
itken koko yön jos huvittaa.
imuroin keskellä yötä jos huvittaa (anteeksi yläkerran mummo.)
katon maikkarin chattia koko yön jos huvittaa.
leivon pipareita yöllä jos huvittaa.
tiskaan astiat yöllä jos huvittaa.
nukun päivällä jos huvittaa.

älä tuu mulle sanoo millon mä saan tehdä.
sä et haluu et mä teen ollenkaan.
mä työnnän sormet korviin laitan silmät kiinni ja alan laulaa hoosiannaa niinku en kuulis mitä sä sanot.
mä oon kuullu ton kaiken ennenki.
ei yö oo sen huonompi kuin päiväkään.
mä elän silloin.