IRC-Galleria

Sä seisot siinä
krapulassa, darrassa,
ei niinkään morning after
dagen efter,
kuin afternoon after,
hieman humalassa jopa,
ehkä.
Yön jäljet ovat pitkät.

Vastauksena kysymykseeni
kerrot muistavasi
kaiken viime yöstä,
eilisillastakin.
Toivon että et, sanon.

Muistat muka,
jos muistaisit,
et kehtaisi myöntää
jos kehtaisit, toivoisin
- ettet olisi sinä.
- ettet olisi siinä.
Sitä en sano ääneen.

En tietenkään,
jätän nyt sanomatta paljon,
niin paljon että sanomattomien sanojen ruuhka
tukkii verisuonet aivoissa.
Ihme etten ole saanut aivohalvausta.

Sanot että muistat tai et,
sinä seisot kaiken sanomasi takana.
Epäilen syvästi,
tai jos seisot,
todellakin toivon ettet seiso siinä
vaan kuvittelen vain.

Olisit mieluummin minulle harha,
sairaan mielikuvituksen
tuote,
oire liekin hiipumisesta,
kuin olisit itsesi,
seisoisit siinä,
sanojesi takana.

Jatkat matkaamme
vedät perässäsi pakkasilmassa
tällä kertaa vaunu veturia
höyrylaiva hinaajaa.

Otat kädestä kiinni
hellemmin kuin koskaan,
miksi ihmeessä
otat käteni omaasi,
sinun käteesi,
joka ei edes ole lämmin
tai pehmeä,
jos kerran tarkoitat
kaikkea mitä yöllä sanoit?

Jokaista rumaa sanaa,
verbaali-iskua vasten kasvoja.

Toivon todella.
Nyt,
juuri nyt,
et tarkoita mitä sanot.
Valehtelisit vaikka.