IRC-Galleria

tyhjä katse
et tunne mitään
et ketään
minuakaan

mikä ajaa sinut
sekoittamaan pääsi
sekoittamaan mielen
niin loistavan ja kauniin

seisot keskellä maailmaa
etkä tunne mitään
et tunne ketään
minuakaan

mitä sinä toivot haluat pelkäät
mikä saa sinut tuntemaan
kerro minulle kerro
teen mitä vaan
saadakseni sinut tuntemaan
taas.

D.

istutaan aseman kahvilassa. min pitää lähteä kohta. ollaan juteltu pelkkää triviaa jo kaksi tuntia. puhuttu säästä ja loppumattomasta sateesta. olet kertonut kuinka sie et voi sietää kylmää. siul on paksu untuvatakki päällä sisälläkin. kierrelty aihetta joka polttaa mieltä.

sie naurat ja sin valkoset hampaat välähtää. miten kellään voi olla noin valkoset hampaat?

sitten ennen mitään ennakkovaroitusta sanot selvällä suomen kielellä:
"minä rakastan sinut."

mitä tuohon voi sanoa, muuta kuin:
"minäkin rakastan sinut."

minne, sitä en osannut sanoa, mutta jatkoin:
"se ei vaan aina riitä. tästä ei vaan tule mitään."

olin pelkuri ja jätin sut istumaan sinne, kahvilan pöytään. juoksin ulos vesisateeseen sanomatta sanaakaan, hyvästelemättä. suoraan linja-autoon, etkä sie ehi juosta min perään.
näen sut vielä vilaukselta tummenevassa illassa, vielä sitä iltaakin tummempana.
sen illan jälkeen en enää voinu vastata sin viesteihin. aluksi sie lähettelit niitä monta kertaa päivässä, mutta sitten ne harveni ja harveni, ja lopulta loppui kokonaan.

nyt mie koitan muistaa sin käden lämmön ja valkosen hymyn. koitan muistaa miksi "minä rakastan sinut" ei riittänyt.

jos mie voisin kertoa siulle, miksi tein, niinkuin tein, antaisitko anteeksi?

minäkin rakastan sinut.

-ronkelipumpulienkeli.

Viimeinen ilta.

En edes huomaa
että olet siinä
ihan lähellä.
Vasta kun vedät minua hiuksista
käännyn ympäri.

Suutelet suulle
siinä
kaikkien edessä.
Ihmisten edessä,
ja yllätyn niin
etten ehdi sanoa sanaakaan
ja sitten oletkin jo mennyt.

Ajattelen
että etsin sinut myöhemmin.

Ja kun etsin sinut myöhemmin
löydän sinut kyllä,
näytät onnelliselta
juuri siinä missä olet.
Jonkun muun sylissä.
Et edes huomaa
kun lähden pois.

Löydän sinut uudestaan
ja uudestaan
vaikken edes etsi
enkä haluaisikaan.

En haluaisi
nähdä mitä olet minulle tehnyt.

Vajoan jonnekin
missä en ole koskaan käynyt
pimeään tunneliin,
jonka päässä
ei edes valoa,
ainoastaan sinä
ja nainen, jonka nimeä en tiedä.

Viimeinen ilta
vaikket sinä
koskaan liene ymmärtänyt,
mitä minä sillä tarkoitan.

-ronkelipumpulienkeli.

Seison sun ovella
ja tuntuu
kuin melkein oisin sun
kokonaan
ihan oma.

Odotan
että etsit avaimet
kysyt miksi hymyilen
- muuten vaan,
ja käännyn
koska ei se totta ollutkaan
jotta et näe
mitä ajattelen.

En kuule
sun askeleita kun tuut
mun selän taakse
ja lasket käden
mun olkapäälle
ja kysyt lähdetäänkö.

Ja jos sä tuntisit mut todella
lukisit mun silmistä
juuri nyt totuuden.
Muttet tiedä miten.

Koska en oo kuitenkaan sun
- ihan kokonaan.
- ihan oma.

En vielä.

Etkä sä koskaan mun.

-ronkelipumpulienkeli.

Se vain on niin
kun puhutaan
ei ymmärretä kuitenkaan
käsitetään väärin
edelleen.

Ihan pienissä asioissa
ja suurissakin
kuljetaan ristiin
eikä nähdä toisiamme.

En näe missä seisot
vaikka kuulen äänesi,
ja vaikken kuulisi,
tiedän mitä sanoisit
vaan en ymmärtäisi kuitenkaan.

Samalla äidinkielellä
samalla murteella
- eri kieltä.
- eri mieltä.
Ja vaikka joskus
ollaan samaa mieltä
ei ymmärretä että
toinenkin on.

Samaa mieltä.

-ronkelipumpulienkeli.

Tajuan sen vasta nyt.

Vain yksi valokuva sinusta.
Yksi,
miltei vahingossa otettu valokuva
jonka olisin varmaankin poistanut,
jos olisin muistanut,
jo ennen kuin me mentiin näin
ristiinrastiin poikittain.

Minulla on vain yksi valokuva sinusta,
melkein kuin salaa otettu,
ja sellainen,
ettei sitä edes kehtaisi näyttää
muille.

Tajuan sen vasta nyt.
Sinulla ei edes sitä yhtä minusta
koska pakoilen kameraa.

Ei ainakaan
tarvitse pohtia
oletko poistanut minun kuvani.





-ronkelipumpulienkeli.

Kiireetön iltapäivä,
maataan sun sängyllä,
makaat silmät kiinni selällään
ja minä kasvot kohotettuna aurinkoon,
silmät sinussa.

Ihmettelen mikä on tehnyt sinusta kauniin.
Kysyt miksi hymyilen
enkä vastaa,
miehisen egon kohotus jääköön muille.

Niille jälkeeni tuleville.

En minäkään ole tyhmä,
et sinä siihen minun viereeni jää
hetken viivyt,
annat ajan vierähtää,
muttet jää,
kyllä minä sen tiedän.

Etkä jäänyt,
näin myöhemmin ajatellen.
Viivyit siinä kuin perhonen,
hetken kosketuksena huulilla,
kunnes lähdit pois.

Sä seisot siinä
krapulassa, darrassa,
ei niinkään morning after
dagen efter,
kuin afternoon after,
hieman humalassa jopa,
ehkä.
Yön jäljet ovat pitkät.

Vastauksena kysymykseeni
kerrot muistavasi
kaiken viime yöstä,
eilisillastakin.
Toivon että et, sanon.

Muistat muka,
jos muistaisit,
et kehtaisi myöntää
jos kehtaisit, toivoisin
- ettet olisi sinä.
- ettet olisi siinä.
Sitä en sano ääneen.

En tietenkään,
jätän nyt sanomatta paljon,
niin paljon että sanomattomien sanojen ruuhka
tukkii verisuonet aivoissa.
Ihme etten ole saanut aivohalvausta.

Sanot että muistat tai et,
sinä seisot kaiken sanomasi takana.
Epäilen syvästi,
tai jos seisot,
todellakin toivon ettet seiso siinä
vaan kuvittelen vain.

Olisit mieluummin minulle harha,
sairaan mielikuvituksen
tuote,
oire liekin hiipumisesta,
kuin olisit itsesi,
seisoisit siinä,
sanojesi takana.

Jatkat matkaamme
vedät perässäsi pakkasilmassa
tällä kertaa vaunu veturia
höyrylaiva hinaajaa.

Otat kädestä kiinni
hellemmin kuin koskaan,
miksi ihmeessä
otat käteni omaasi,
sinun käteesi,
joka ei edes ole lämmin
tai pehmeä,
jos kerran tarkoitat
kaikkea mitä yöllä sanoit?

Jokaista rumaa sanaa,
verbaali-iskua vasten kasvoja.

Toivon todella.
Nyt,
juuri nyt,
et tarkoita mitä sanot.
Valehtelisit vaikka.

Hämmentyneenä istuen mietin
Sinun silmin mitä olen
Istuen tässä huomasin ja tiesin
Olen itsekkin hämmennyksen luoja

Viiden vuoden yksinäisyyden jälkeen huomata sain
Vihaavani yksinäisyyttä vaikka sitä koin vain
Nyt jo pienen hetken yksinäisyyden jälkeen
Huomaan kaipaavani takaisin seuraasi

Surusi on suruni
Ja ilosi on myös minun iloni
Peilinä toimin ihmisten
Sekä aikuisten että lasten

Runot eivät ole ikinä valmiita, löydän itsekkin niistä aina valittamisen aihetta tai huonoja sananvalintoja. Kiroan myös huonoa sanavarastoani sekä asioiden kuvaamisen vaikeutta.

Joka tapauksessa tässä on ensimmäinen Suomeksi vapaaehtoisesti kirjoittaneeni runo, englanniksi siis aina tätä ennen.

Lumoutuneena sinun silmiisi uppoan
Silmiäni kääntymään en saa
Nuo silmät pitävät minua hallussaan
Silmäsi jotka loistavat kauneuttaan

Silmiisi olen kadottanut itseni
Täältä silti kadota en tahtoisi
Täällä leijjailisin
Smaragdisessa paratiisissani

Ajan pysähtyvän tunnen
Ja sen toivo en jatkuvan
Hetken uskon itseeni
Suuni aukaisen löytämään sanoja
Sanoja joita en sanottua saa
Pettymyksen pieni pilkahdus kertoo sen
Sinun rinnallasi en ole täydellinen

Rohkeutta odotellessa
Tyydyn katselemaan sinua silmin minun
Toivoen olevani sinun