IRC-Galleria

INSOMNIA

What is this dark energy
That flows during night time
That keeps me awake way past nine
And where is this energy during the day

Asleep during the day
Awake at night
How come even though here i lay
in a space that has no light
I feel not like passing out
Instead i tap my feet
My feet to the silences beat

Is it the hypnotic light of the monitors
Or just silent admiration of the serenity and calm
That is absent in the corridors
Or maybe it's my thoughts, or what happended during the day
That's why i can't sleep, even though here i lay

Something is missing from the night
Someone that appears in the light
Perhaps, but it could be much more
But i feel not like telling a lore

No matter how little i've slept
This secret i have kept
No matter how much i've done
No matter if the day was happy
Or if it was filled with misery

I just can't sleep at night
Even though there is no light
Recipient of dark energy i may be
But i want to live during the day instead
Not sleepy, but as if the energy still flows into me

For this time o'night
Is the time i feel most enlightened
It's the time i allow my feelings to unravel
And around the room and the internet they travel

Even the ones i despise like hate
Which always appears late
And jealousy, grief, sorrow, depression
They all appear in succession

But especially feelings like love, joy, hope, trust and lust
Feelings that are never quite lost
These feelings can never be manifested enough
For upon myself i am tough

I fear too much, the effects of my words
Words that i mix up like i mix up my chords
The fear is not conscious
Therefore i must delve into my subconscius
And change the very fabric of myself
A part done, a bit more to do

To become my own hero and legend
I need the help of the energy to succeed
As i don't have the land deed
To the complex maze that is my brain
So come and help me with this pain

Open the lock
Turn the knob
Open the door
And i'll show you some more

As these sweet thought-of words pour on my keyboard
I feel the land of sleep calling on me
And across the border i'm hoard
Here is where i want to be
The only thing missing is the warmth
Of someone else beside me

Someday i'll be gone from this place
Silly you, i mean not death
But at a warm loving embrace
And the cold of the night will be gone

Maybe the energies will then be balanced
Warmth during the day and warmth during the night too
And the dark energies will be swapped to light
And my heart will rejoice the union of two

Juu oma on. Ja joo päivällä en varmasti keksis mitään tämmöstä, on ne energiat hauskoja. Ja oli kyllä tosi mukava viikonloppu :) Että jos tuo vaikuttaa jotenkin angstiselta niin en tiedä mistä johtuu, hyvä fiilis on :D Jaa siitäpä tuli pitkä lukuisten muokkausten ja lisäysten jälkeen... Kauankohan tätä nyt oikeen kirjotin, ois kai sitä voinut koittaa nukkuakkin :P Näköjään tunnin, vähän päälle, yay! :D Tuossa on kyll aika monesta ajanjaksosta kyll vaikutteita nyt kun tarkemmin luin :o

missä sinä olet tänään?
kun en näe.

sinä,
valo kirkas ja loistava
suuri ja mahtava
tule luotsaamaan minua
sinä kaunis ja ihana.

ohjaa tietäni sinne
missä minua tarvitaan
en itse tiedä minne
siis kerrothan.

kun en itse löydä perille
mistä löytyy meille
viileä varjo alla lehmuspuun
kun paahtaa helle.

okranvärisessä maassa
mistä vehreys puuttuu
missä vesi ei virtaa,
viileä
missä valo valkea
kultaiseksi muuttuu.

vie minut kauas
sinne missä valoa tarvitaan
anna sinun valosi minuun virrata
auta minua loistamaan
pimeyteen.

missä sinä olet tänään?

tyhjä katse
et tunne mitään
et ketään
minuakaan

mikä ajaa sinut
sekoittamaan pääsi
sekoittamaan mielen
niin loistavan ja kauniin

seisot keskellä maailmaa
etkä tunne mitään
et tunne ketään
minuakaan

mitä sinä toivot haluat pelkäät
mikä saa sinut tuntemaan
kerro minulle kerro
teen mitä vaan
saadakseni sinut tuntemaan
taas.

D.

istutaan aseman kahvilassa. min pitää lähteä kohta. ollaan juteltu pelkkää triviaa jo kaksi tuntia. puhuttu säästä ja loppumattomasta sateesta. olet kertonut kuinka sie et voi sietää kylmää. siul on paksu untuvatakki päällä sisälläkin. kierrelty aihetta joka polttaa mieltä.

sie naurat ja sin valkoset hampaat välähtää. miten kellään voi olla noin valkoset hampaat?

sitten ennen mitään ennakkovaroitusta sanot selvällä suomen kielellä:
"minä rakastan sinut."

mitä tuohon voi sanoa, muuta kuin:
"minäkin rakastan sinut."

minne, sitä en osannut sanoa, mutta jatkoin:
"se ei vaan aina riitä. tästä ei vaan tule mitään."

olin pelkuri ja jätin sut istumaan sinne, kahvilan pöytään. juoksin ulos vesisateeseen sanomatta sanaakaan, hyvästelemättä. suoraan linja-autoon, etkä sie ehi juosta min perään.
näen sut vielä vilaukselta tummenevassa illassa, vielä sitä iltaakin tummempana.
sen illan jälkeen en enää voinu vastata sin viesteihin. aluksi sie lähettelit niitä monta kertaa päivässä, mutta sitten ne harveni ja harveni, ja lopulta loppui kokonaan.

nyt mie koitan muistaa sin käden lämmön ja valkosen hymyn. koitan muistaa miksi "minä rakastan sinut" ei riittänyt.

jos mie voisin kertoa siulle, miksi tein, niinkuin tein, antaisitko anteeksi?

minäkin rakastan sinut.

-ronkelipumpulienkeli.

Viimeinen ilta.

En edes huomaa
että olet siinä
ihan lähellä.
Vasta kun vedät minua hiuksista
käännyn ympäri.

Suutelet suulle
siinä
kaikkien edessä.
Ihmisten edessä,
ja yllätyn niin
etten ehdi sanoa sanaakaan
ja sitten oletkin jo mennyt.

Ajattelen
että etsin sinut myöhemmin.

Ja kun etsin sinut myöhemmin
löydän sinut kyllä,
näytät onnelliselta
juuri siinä missä olet.
Jonkun muun sylissä.
Et edes huomaa
kun lähden pois.

Löydän sinut uudestaan
ja uudestaan
vaikken edes etsi
enkä haluaisikaan.

En haluaisi
nähdä mitä olet minulle tehnyt.

Vajoan jonnekin
missä en ole koskaan käynyt
pimeään tunneliin,
jonka päässä
ei edes valoa,
ainoastaan sinä
ja nainen, jonka nimeä en tiedä.

Viimeinen ilta
vaikket sinä
koskaan liene ymmärtänyt,
mitä minä sillä tarkoitan.

-ronkelipumpulienkeli.

Seison sun ovella
ja tuntuu
kuin melkein oisin sun
kokonaan
ihan oma.

Odotan
että etsit avaimet
kysyt miksi hymyilen
- muuten vaan,
ja käännyn
koska ei se totta ollutkaan
jotta et näe
mitä ajattelen.

En kuule
sun askeleita kun tuut
mun selän taakse
ja lasket käden
mun olkapäälle
ja kysyt lähdetäänkö.

Ja jos sä tuntisit mut todella
lukisit mun silmistä
juuri nyt totuuden.
Muttet tiedä miten.

Koska en oo kuitenkaan sun
- ihan kokonaan.
- ihan oma.

En vielä.

Etkä sä koskaan mun.

-ronkelipumpulienkeli.

Se vain on niin
kun puhutaan
ei ymmärretä kuitenkaan
käsitetään väärin
edelleen.

Ihan pienissä asioissa
ja suurissakin
kuljetaan ristiin
eikä nähdä toisiamme.

En näe missä seisot
vaikka kuulen äänesi,
ja vaikken kuulisi,
tiedän mitä sanoisit
vaan en ymmärtäisi kuitenkaan.

Samalla äidinkielellä
samalla murteella
- eri kieltä.
- eri mieltä.
Ja vaikka joskus
ollaan samaa mieltä
ei ymmärretä että
toinenkin on.

Samaa mieltä.

-ronkelipumpulienkeli.

Tajuan sen vasta nyt.

Vain yksi valokuva sinusta.
Yksi,
miltei vahingossa otettu valokuva
jonka olisin varmaankin poistanut,
jos olisin muistanut,
jo ennen kuin me mentiin näin
ristiinrastiin poikittain.

Minulla on vain yksi valokuva sinusta,
melkein kuin salaa otettu,
ja sellainen,
ettei sitä edes kehtaisi näyttää
muille.

Tajuan sen vasta nyt.
Sinulla ei edes sitä yhtä minusta
koska pakoilen kameraa.

Ei ainakaan
tarvitse pohtia
oletko poistanut minun kuvani.





-ronkelipumpulienkeli.

Kiireetön iltapäivä,
maataan sun sängyllä,
makaat silmät kiinni selällään
ja minä kasvot kohotettuna aurinkoon,
silmät sinussa.

Ihmettelen mikä on tehnyt sinusta kauniin.
Kysyt miksi hymyilen
enkä vastaa,
miehisen egon kohotus jääköön muille.

Niille jälkeeni tuleville.

En minäkään ole tyhmä,
et sinä siihen minun viereeni jää
hetken viivyt,
annat ajan vierähtää,
muttet jää,
kyllä minä sen tiedän.

Etkä jäänyt,
näin myöhemmin ajatellen.
Viivyit siinä kuin perhonen,
hetken kosketuksena huulilla,
kunnes lähdit pois.

Sä seisot siinä
krapulassa, darrassa,
ei niinkään morning after
dagen efter,
kuin afternoon after,
hieman humalassa jopa,
ehkä.
Yön jäljet ovat pitkät.

Vastauksena kysymykseeni
kerrot muistavasi
kaiken viime yöstä,
eilisillastakin.
Toivon että et, sanon.

Muistat muka,
jos muistaisit,
et kehtaisi myöntää
jos kehtaisit, toivoisin
- ettet olisi sinä.
- ettet olisi siinä.
Sitä en sano ääneen.

En tietenkään,
jätän nyt sanomatta paljon,
niin paljon että sanomattomien sanojen ruuhka
tukkii verisuonet aivoissa.
Ihme etten ole saanut aivohalvausta.

Sanot että muistat tai et,
sinä seisot kaiken sanomasi takana.
Epäilen syvästi,
tai jos seisot,
todellakin toivon ettet seiso siinä
vaan kuvittelen vain.

Olisit mieluummin minulle harha,
sairaan mielikuvituksen
tuote,
oire liekin hiipumisesta,
kuin olisit itsesi,
seisoisit siinä,
sanojesi takana.

Jatkat matkaamme
vedät perässäsi pakkasilmassa
tällä kertaa vaunu veturia
höyrylaiva hinaajaa.

Otat kädestä kiinni
hellemmin kuin koskaan,
miksi ihmeessä
otat käteni omaasi,
sinun käteesi,
joka ei edes ole lämmin
tai pehmeä,
jos kerran tarkoitat
kaikkea mitä yöllä sanoit?

Jokaista rumaa sanaa,
verbaali-iskua vasten kasvoja.

Toivon todella.
Nyt,
juuri nyt,
et tarkoita mitä sanot.
Valehtelisit vaikka.