Välillä yksin, välillä yhdessä,
silti sisällä tyhjää
Sisus kolisee tyhjyyttä,
huutaa täyttäjää,
ei ketä vaan,sut se vaan haluaa
En tie viel kuka oot,kyl se viel selviää,
Tule mun luokse ja sulata mun jääkausi
ehkä jokin meissä
saa aikaan sen
että jossakin kaukana
lyö pieni perhonen
siipensä yhteen
synnyttäen pyörremyrskyn lailla kaipauksen
saa ilman välillämme väreilemään
vieden muassaan henkäyksen
hetken ensi lupauksen
joka myötä toisen lyönnin siipien
haihtuu, katoaa,
niinkuin sitä ei olisi koskaan ollutkaan.