IRC-Galleria

Kuulen pihalta loiskauksen ja avaan verhot.

Näen uuden maailman.

Sade on juuri lakannut ja aurinko paistaa hohtaen pihalätäköstä, jossa lapsi leikkii.
Pisarat lentävät kauniisti ympäriinsä pienten kenkien voimasta.
Lapsen kaunis hymy näkyy kilometrien päähän ja häntä ei haittaa vaikka vaatteet ovat ihan märkinä.
Lapsi näyttää tietävän, että aurinko kyllä kuivattaa.

Kävelen ulos ja huomaan, että ilma on kirkas, raikas ja tuoksuu hyvältä.
Ulkona kaikuu rakkaus, jonka voi aistia hiljaisuudesta ja iloisista äänistä.

Kävelen niitylle, jossa näen kuinka kaikki loistaa.
Menen selälleni ja katselen taivasta samalla nauttien pilvien muodostamista kauniista muodostelmista.

Selällä maatessani huomaan kuinka aurinko on saanut kaikki kukoistamaan.
Luonto on herännyt eloon ja tuuli pyörii hempeästi puhaltaen raikasta ilmaa, samalla liikuttaen puiden lehtiä kauniisti.
Orava istuu puussa nauttivan näköisenä, syöden käpyä, eikä pelkää mitään.
Tunnen hennon tuulen kasvoillani ja hymyilen samalla itkien.
Nautin maailman kauneudesta ja kiitän, että olet vierelläni.

Halaan sinua ja huudahdan iloisesti: Kesä on taas saapunut...

Rakkaudella Vesa

Tajusin just et mun pitää alkaa kirjoittaa enemmän ihan runo-runoja. Se avartais mun lyyristä ilmaisua, näin uskoisin. Toi siihen enemmän maagisuutta ja elävyyttä. Ja poistas rajoja, kun niin paljon kirjoittelen rimmaavaa lyriikkaa. Toisaalta onhan tää viime aikojen "regee-lyriikka" kun sitä bändissä lauleskelen, vienyt mua siihen avarampaan lyyriseen suuntaan.

Sinut muistan...
Kirkkaana valona.
Raikkaana tuulahduksena.
Iloisena hymynä.

Sydämeni hakkaa, kun ajattelen sinun kauneuttasi.
Kehoni hengittää, kun ajattelen sinun sielusi loistoa.

Sinä saat minut hymyilemään.
Sinä saat minut loistamaan.

Kiitos.
Tuo mahtava sana kaikukoon luoksesi Jumalten saattelemana.

Sielussani tuuli tyhjyys.
Se ammoitti hiljaisuuttaan.

Nyt sielussani kuuluu tulen räiske.
Siellä leimuaa lämmin valoisa rakkaus.

Liekki palaa ja odottaa.
Kukaan ei voi sitä puhaltaa.

Liekki odottaa toista liekkiä leimuavaa.
Se tietää tulevan hetken, jolloin lämpönä saa taas rakastaa.
...täydessä voimassaan valoaan loistaa.

Kyyhkysenä olallesi lennän.
Kotkana luoksesi suunnistan.
Gepardina luoksesi juoksen.
Delfiininä luoksesi uin.
Kenguruna luoksesi pompin.
Apinana reppuselkääsi hyppään.
Gorillana sinua kannattelen.
Karhuna sinua syleilen.

Viereesi sulaudun kuin kameleontti.

Nyt on aika hymyillä ja nauttia.
Nyt on aika uskoa.
Nyt on aika luottaa ja vannoa.
Nyt on aika suunnata katse kohti kaunista tulevaisuutta.

Tunnelma on katossa ja taivas ihan lähellä.
Miksi kuitenkaan tavoitella taivasta kun se on jo täällä.
Se löytyy sydämestä.

Nauttikaamme jokaisesta pienestä kauniista hetkestä.

Kotkan tie on vapauden tie.
Se loistaa kuin aamuauringon ensimmäinen kimallus.

Kotkan tie on lempeyden tie.
Se hehkuu kuin aamukaste vihreällä niityllä.

Kaksi kotkaa uljaana lentävät.
Vapaina, Korkealla, Yhdessä.

Joskus kaikki tuntui niin helpolta.
Miksi kaikki tuntuu nyt niin vaikealta?

Haluan sen helppouden ja ilon takaisin.
Haluan sen itsevarmuuden ja rakkauden takaisin.

Mihin olen matkalla?
Tuntematon pelottaa...

Toivon itselleni hyvää tulevaisuutta.

Päätin tuntea nyt tämän hetken helpoksi, iloiseksi, itsevarmaksi ja rakkaaksi.
Voin nyt voida hyvin, vaikka tulevaisuus pelottaisikin.

Välillä yksin, välillä yhdessä,
silti sisällä tyhjää
Sisus kolisee tyhjyyttä,
huutaa täyttäjää,
ei ketä vaan,sut se vaan haluaa
En tie viel kuka oot,kyl se viel selviää,
Tule mun luokse ja sulata mun jääkausi

ehkä jokin meissä
saa aikaan sen
että jossakin kaukana
lyö pieni perhonen
siipensä yhteen
synnyttäen pyörremyrskyn lailla kaipauksen
saa ilman välillämme väreilemään
vieden muassaan henkäyksen
hetken ensi lupauksen
joka myötä toisen lyönnin siipien
haihtuu, katoaa,
niinkuin sitä ei olisi koskaan ollutkaan.

ehkä jokin meissä.

-ronkelipumpulienkeli.